Ilosilmukan blogi

Nappasin viime viikolla Eurokankaalta yhden niitä poistopalapusseja, joita myydään kahdella eurolla. Löysin pussista näytepaloja sisustuskankaista, niitä sellaisia, jotka on teippilistassa kiinni. Samaa kangasta oli myös isompi pala, lisäksi muita sisustuskankaita erilevyisiä kaitaleita. Höystin pussillista joillakin sisustuskankailla tilkkulaarieni kätköistä. Leikkasin koko kasan reilun kokoisiksi tilkuiksi ja sitten vain ompelemaan tilkkuja yhteen. Lopputulos roikkuu tässä kuvassa navettarakennuksessa olevan pihasaunan ovesta.

Tilkkupeiton koko on suunnilleen 160 x 120 cm. Peitto oli nopea ommella, tietysti, tuon kokoisista tilkuista. En jaksanut (taaskaan) juurikaan sommitella peittoa. Ehkä joskus on aikaa oikein tehdä oikea, suunniteltu ja sommiteltu peitto. Sitä odotellessa syntyy näitä sattumanvaraisia tuotoksia. Tälle peitolle ei ole minkäänlaista tarvetta, kankaat vaan pyysivät niin painokkaasti päästä peittoon, että en malttanut olla tekemättäkään. Täytyy varmaan työntää peitto kaappiin vastaisen varalle. Omassa huushollissa alkaa peittoja olla jo tarpeeksi monta. Tykkään kyllä tämän peiton väreistä ja pintamateriaaleista kovasti. Tipun suorasukainen kommentti oli: "Kumman värinen."

Päivällä ei juurikaan tule villasukkia käytettyä, lattialämmitteisessä talossa kun ei niille ole tarvetta. Yöllä villasukat ovat minulla aina käytössä. Keltaiset pitsisukat menevät unisukiksi. Pitsimalli on minulle vanha tuttu, en edes muista, mistä olen sen alunperin oppinut. Muuten sukat ovat ihan perussettiä: kiilakantapää ja kärki tällä kertaa tiimalasikantapään ohjeella.

Tein Pojalle neuleliivin paremmaksi vaatteeksi pidettäväksi suorien housujen ja kauluspaidan kanssa. Löysin Teetee:n nettilehdestä jo sopivan ohjeenkin, mutta en siihen sopivaa lankaa. En halunnut tehdä liiviä villasta, jotta siitä ei tulisi liian lämmin. Poika kun ei yleensä palele.

Lopulta päädyin hankkimaan langaksi Novitan Hankoa ja soveltamaan ohjeen itse. Teetee:n mallissa oli hyvä mittakuva, josta oli apua. Tosin pitkälle ja hoikalle Pojalle muutin mittoja vähän.

Mallineule oli simppelisti eri levyisiä joustinneuleraitoja ja kaksi elämänpuukuviota etu- ja takakappaleessa. Napituslistan, kauluksen ja kädenteiden reunat tein ainaoikeinneuleella yhtä aikaa liivin kanssa. Sain näin liivin tehtyä minimaalisella viimeistelyllä. Ompelemista jäi ainoastaan olkasaumojen ja nappien verran. Tipun kommentit liivistä olivat: "Onpa Poika komea!" Mitäs tuohon äiti muuta tuumaamaan, kuin "Eikö olekin."

Mikäs se tässä? Sehän on omenapuun kuivunut vänkkyräoksa. Mutta mitä se tekee sisällä? Odottaa tietysti sitä, että maalaan sen valkoiseksi ja pinkiksi ja koristelen timanteilla ja pääsiäismunilla. Mitäs muutakaan!

Tällainen pääsiäispuusta tuli:

Koristeita on - ööh - tarpeeksi. Tipun ja Pupun mielestä minimalismi ei todellakaan ole in. No, näin pääsiäisen jälkeen koristeita oli enää vähän vähemmän. Suurin osa suklaamunista oli jotenkin mystisesti kadonnut. Kohta riisun puusta pääsiäisjutut pois ja se saa roikkua toistaiseksi tuvan katossa. Laittelen siihen sitten koristeita vähän ajankohdan mukaan. Tässähän on tulossa vielä ainakin Tipun synttärit ja vappu.

Pupu rakastaa hämähäkkejä. Löysin Ravelrystä hämähäkkikuvioiset villasukat ja nappasin niistä koristeet Pupun pipoon. Takapuolella keikkuu langoissaan monta pikkuhämähäkkiä...

... ja etupuolella yksi iso.

Tässä vielä kuva päälaelta. Pupu muisti esitellä pipoaan kaikille tutuille, jotka sattui tapaamaan. Taitaa olla mieleinen.

Tämä taisi löytyä Niksi-Pirkasta: huovutusvillaa laitetaan yllätysmunan sisällä olleeseen, rei'itettyyn koteloon ja kotelo pyykinpesukoneeseen. Tässä kokeessa toisessa kotelossa on isompia ja toisessa pienempiä reikiä.

Lopputuloksena oli kaksi pientä huopahelmeä. Isommat reiät toimivat paremmin. Helmet ovat vielä melko pehmeitä, taidan nakata ne toiselle kierrokselle pyykkiin ilman koteloita. Tämähän taitaa toimia!

Semmoisia askarteluja tällä kertaa! Huopahelmiä ainakin on tulossa lisää, mutta mitä muuta, sitä en tiedä vielä minäkään. Pitäsi varmaan aloittaa joku isompi neule, niin ei tarvitsisi aina miettiä, mitä seuraavaksi tekisin. Tai itse asiassa aloitin jo, mutta en tykännytkään ja purin pois.

Käsityörintamalla ei ole nyt juuri mitään välttämätöntä tai edes tarpeellista tehtävää. Hiukan meinaa olla hankaluuksia saada asetukset päässä kohdilleen tekemään sitä mitä huvittaa. Ideoita ja hahmotelmia on, mutta mikään niistä ei ole päässyt toteutusasteelle asti. Aloitan jotain, en tykkääkään ja puran pois.

Inspiraatiota odotellessa sain kuitenkin aikaiseksi Wingspan-huivin, joka on oikeasti älyttömän helppo tehdä. Jopa niinkin helppo, että lisäsin nuo pitsireiät, kun pelkkä ainaoikeinneule ja lyhennetyt kerrokset on niin puuduttavan tylsää. Liukuvärjätty lanka sopisi tähän malliin yksiväristä paremmin ja olisi hauskempi tehdäkin. Tämä huivi on väriltään kauniin vaalean harmaa. Langasta ei ole teknisiä tietoja, jotain ohutta ja vähän pörröistä se kuitenkin on. Nyt on puikoilla toinen Wingspan vähän isommalla silmukkamäärällä. Lanka ei näytä vähenevän yhtään. Olen tainnut löytää päättymättömän lankakerän!

Ilosilmukka vaihtoi viikko sitten työpaikkaa. Uusi työ vie pidemmän työmatkan takia lähes tunnin verran enemmän aikaa päivittäin ja uusien kuvioiden opettelu vie myös vähän enemmän paukkuja kuin vanhat ja tutut kuviot. Edellisestä postauksesta onkin päässyt jo vierähtämään aikaa. En millään muotoa aio parantaa tapojani, vaan aion edelleen postata silloin, kun on jotain asiaa, ehdin ja jaksan. Ilosilmukan blogi on minulle mitä suurimmassa määrin huvia, ei pakollista työtä.

Käsitöitä valmistuu joka tapauksessa tasaiseen tahtiin, isompia hitaammin ja pienempiä nopeammin. Näinä aikoina kevätkelit houkuttelevat myös liikkumaan ja pihatöihin, mikä verottaa päivittäistä neulomisaikaa. Tällä hetkellä pajalta tuntuu kaikesta huolimatta valmistuvan huiveja.

Edellisen postauksen Wingspan muutti uuteen kotiin ja tein omaan käyttöön uuden, tällä kertaa vähän isommalla silmukkamäärällä. Tässä Wingspan roikkuu omenapuun oksalla kevättuulen leyhyteltävänä. Kuten näkyy, viikossa pihamaalta on lumet lähes hävinneet. Kevät on tullut uskomattoman nopeasti, sitten kun se lopulta pääsi vauhtiin.

Olen toivonut askarteluhuoneeseen kaappeja. Isäntä toi tutun keittiöremontista vanhat kaapit meille. Rungot ovat ehjät ja siistit, ovet putsasin ja maalasin harmaiksi askaarteluhuoneen värien mukaan. Lupasin Tipulle ja Pupulle, että kumpikin saa oman kaapin ja että saavat itse valita värit kaappiensa oviin. Tipun ovi on nyt pinkki ja Pupun sininen. Työtason valo järjestyi näppärästi liimaamalla edullinen ledinauha alakaappien yläreunaan. Ledinauha ei tarvitse sen kummempia sähkötöitä, kunhan työntää töpselin seinään. Sopii tähän käyttöön mainiosti! Projekti on vielä vähän kesken, työtasoa on hankittava lisää. Taidan käydä etsiskelemässä kierrätystasoa. Se kelpaisi vallan hyvin kierrätyskaappien seuraan.

Myös keittiöön on muuttanut uusi kaappi. Ilosilmukan puuseppäisä teki kaapin vanhan tiikkikaapin mittojen mukaan. Aioin ensin maalata kaapin valkoiseksi, mutta päädyinkin lakkaamaan sen valkoisella lakalla. Lasiovien taakse on mukava laittaa vähän nätimpiä astioita ja säilytystilaa tuli lisää. Kiitos isä!

Nelisen vuotta sitten perustin etupihalle kukkapenkin. Penkki on vähän koholla ja reunustettu kivillä. Eipä siinä monta vuotta mennyt, kun ruoho alkoi kasvaa kivien koloista ja kukkapenkki oli epäsiistin näköinen. Tänä keväänä väänsin kivet pois ja kaivoin kukkapenkin ympäri ojan. Sitten oja täyteen betonia ja kivet takaisin. Katsotaan, josko tämä olisi vähän pitempiaikainen ratkaisu. Kivien reunus on nyt helppo leikata ruohonleikkurilla ja sen saa tarvittaessa vaikka pestyä painepesurilla, jos näyttää, että kivien ja betonin väliin alkaa kasvaa jotain ei-toivottua.

Onpa muuten kukkapenkki rehahtanut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Taitaa olla jo jokunen viikko tästäkin.

Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, siitä todisteena tämä räsymaton näköinen baktus-huivi. Lanka väittää olevansa enimmäkseen bambua, mutta en ole ihan varma, uskonko sitä. Kovin muoviselta se ainakin tuntui neuloa. Kiva huivista silti tuli, vaikka tuskin jää omaan käyttöön. Niin että tänä vuonna ensimmäinen joululahja taisi valmistua jo toukokuussa. Ohhoh.

Tytöt inusivat virkattuja pehmoja itselleen. Pupu saikin sitten pikku hämähäkin, isosisku-Tipun viime kesänä tekemän rakkaan Hämppis-pehmon mallilla. Hämppis kulkee nykyään Pupun mukana joka paikassa ja alkaahan tuo olla aikalailla rakastettu ruttuun. Taitaisi olla uusien täytteiden tarpeessa.

Tipu toivoi valkoista pikkuista yksisarvista. Tässä yksisarvinen nojailee tillipionin varteen ja kuvittelee olevansa palmujen katveessa aurinkorannalla.

Tytöt valitsivat itse värit pehmoihinsa, Tipu viimeistelikin itse yksisarvisensa. Ompeli napit silmiksi ja kiinnitti harjan ja hännän. Yksisarvinen ehti kulkea pari viikkoa Tipun kanssa koulussa repussa roikkuen ennen kesäloman alkua.

Ilosilmukka viettää nyt "kesälomaa". Hipsut, koska työt jatkuvat normaalisti, lomaa, koska Isäntä ja lapset lähtivät tulevaksi viikoksi Lappiin. Olen ihan yksin kotona, ei tarvitse passata ketään, pyykinpesua on vain murto-osa normaalista ja ruoanlaittokin jää vähiin. Toisaalta tämän viikon to-do-lista on kyllä pitkä, kaikenlaista pitäisi saada aikaan nyt, kun on ei ole passattavia. Ja tokihan noita passattavia tulee ikävä. Jokohan he ovat päässeet perille? Kohta pitäisi puhelimen soida.

Ilosilmukan blogi on hiljentynyt kesäksi. Pahoittelut. Uusi työ, perhe ja koti tuntuvat täyttävän elämän niin tarkasti, että ylimääräistä koneellaistumisaikaa ei tahdo löytyä. Käsitöitä on kuitenkin valmistunut tasaiseen tahtiin. Ilosilmukan pää ei kestä arkea ilman jokapäiväistä käsityötuokiota television edessa sen jälkeen kun lapset on laitettu sänkyihinsä. Tai parhaimmillaan jopa ennen sitä.

Tiskirätit tein alennusmyynnistä ostamastani Novitan Hangosta. Hanko toimii tiskirättinäkin, vaikka ei ole kokonaan luonnonkuitua. En viitsinyt säätää sen kummemmin, reunat on kahden kerroksen helmineuletta, keskusta sileää oikeaa.

Huivi on sovellettu Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numeron ohjeesta. Tupsujen tekeminen ja kiinnittäminen huiviin oli yllättävän työlästä, mutta eihän niitä poikaan voinut jättää. Ilman niitä huivi olisi paljon tylsempi. Huivi meni Tipulle, tosin lainasin sitä jo itsekin.

Tätä piti kokeilla minunkin: maton virkkaamista trikookuteesta. Iso matto on ikävä käsitellä ja päädyinkin tekemään maton pienemmistä paloista, jotka virkkasin viimeisellä kerroksella yhteen. Maton halkaisija on 160 cm ja kudetta meni lähes neljä kiloa. Ehkä lievästi pääsi mopo karkaamaan käsistä, mutta hauskaa oli. Täytyy varmaan käydä hakemassa lisää kudetta.

Villasukat tein työkaverille häälahjaksi. Kirjoneulemallit sovelsin Eeva Haaviston kirjasta "100 kansanomaista kuviokudinmallia". Muuten mallit ovat suoraan kirjasta, mutta ässänväärien silmukkamääriä piti vähän rukata.

Haarukkapitsitopin ohje on myös Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Haarukkapitsi on kyllä yksi lempitekniikoistani: helppoa, yksinkertaista ja näyttävää. Yhdistelemällä nauhoja eri tavalla saa aikaan erilaisia pintoja.

Vanhat puuhenkarit saivat ensin ylleen kerroksen valkoista spraymaalia, sen jälkeen eri värisistä puuvillalangoista virkatut päälliset. Päädyin päällystämään joka henkarin erivärisellä langalla, tykkään, että näin on hauskempi kuin neljä samanväristä henkaria.

Tässä vielä lähikuva pitsipinnasta. Virkkasin koristeeksi vielä tuommoiset kierrejutut.

Tein pannulappuparin Isännän mummulta joskus vuosia sitten saamieni pannulappujen mallilla. Värit ovat Tipun käsialaa. Toinen puoli on sateenkaariseiskaveikkaa, toinen puoli tumman harmaata ja reunus ja koristepistot pinkkiä. Kun yritin ohjata valintaa rauhallisempiin väreihin, Tipu melkein kimpaantui ja tokaisi, että hän kyllä ymmärtää näistä väriasioista. Ihan oikein, jos kerran itse kysyn Tipun mielipidettä, täytyyhän minun sitä silloin kuunnellakin. Sievähän tämäkin pari on, eiköhän se vielä löydä itsellensä kodin.

Syksyn, koulujen sekä harrastusten alun myötä elämä tuskin käy yhtään rauhallisemmaksi. Blogia päivittelen sitä mukaa kun ehdin ja jaksan. Palataan langoille sitten!

Ruskanvärinen baktus valmistui pari viikkoa sitten ja on ollut ahkerassa käytössä. Tykkään kovasti! Baktus on tehty ohuesta sukkalangasta 3,5 mm:n puikoilla ja venähti reilusti, kun kostutin sen. Baktuksessa venähtäminen tosin ei haittaa.

Neuletakki on tehty Lidlin puuvillalangoista. Napit puuttuvat vielä, saapa nähdä, milloin saan ne ommelluksi. Puolipitkähihaisena takille on tuskin kovin paljon tarvista seuraavaan puoleen vuoteen, niin että kiirettä napeilla ei ole. Takki jää odottamaan nappikeijun vierailua.

Seuraava malli on "Multidirectional diagonal scarf", joka löytyy Ravelrystä. Tähän huiviin riitti 100 grammaa ohutta sukkalankaa. Pituutta huivilla on reilut 1,5 metriä. Simppeli ja kiva malli tehdä.

Sellaisia käsitöitä tällä kertaa! Paitsi käsitöitä, olen saanut myös aikaiseksi korjata talteen syksyn satoa. Pakastimessa on 40 litraa puolukoita, 20 litraa mustikoita, pari sangollista vadelmia, muutama sangollinen mansikoita, jokunen litra kanttarelleja sekä parikymmentä litraa herukkamehuja. Kaikkea en tosin ole kerännyt itse. Pakastin alkaa olla mukavasti täynnä, ja, kuten kuvistakin näkyy, omenat ovat vielä puussa. Mihinkäs ne työnnetään?

Syksy tuli taas. Tällä viikolla on pihalampi ollut parina aamuna jo jäässä. Kelit ovat tänä syksynä hemmotelleet ainakin meitä keskisuomalaisia. On saatu paljon aurinkoa ja vähän sadetta. Ilosilmukan päivät tosin menevät töissä ja illat ja viikonloput sitten pääosin kotitöissä ja lapsia kuljetellessa. Nyt tosin tuli minullekin pieni rauhoittumisen hetki. Olen koittanut hoidella flunssaa viikon verran. Yhden päivän olen käynyt tällä viikolla töissä, minkä seurauksena menetin ääneni lähes kokonaan. Kuumetta ei ole ollut, paitsi taudin ihan ensimmäisinä päivinä ja eilen illalla. Ei ole vielä asiaa töihin. Tänään olisi sitten ohjelmassa lääkärireissu.

Virkattu pitsitakki valmistui jo loppukesästä, en vain saanut aikaiseksi kostuttaa ja muotoilla sitä. Takki on tehty Novitan uudesta Bambu-langasta Novitan ohjeella. Miehustan ja kauluksen jälkeen loppui usko langan riittävyyteen ja tein hihoista lyhyet. Pitsitakki jää nyt odottelemaan lämpimämpiä päiviä.

Tein miesten perussukat tumman harmaasta ja punakirjavasta seiskaveikasta. Tuon kantapään nimeä en muista. Se on malliltaan vähän pyöreämpi kuin ihan perinteinen kantapää. Sukan kärjen tein Ullan tiimalasikantapään ohjeella. Sauman laitoin varpaiden yläpuolelle, päättelin vain kärjen ja sukkaosan silmukat kolmen puikon päättelyllä yhteen. Parin vuotta sitten Ravelryssä pyörineen mysteerisukkatempauksen sukat tehtiin muistaakseni suunnilleen samoilla spekseillä.

Tässä syksyn lehtien päällä köllöttelee kaksi Gafsa-myssyä. Malli on julkaistu neulelehti Ullassa. Molemmat myssyt on tehty Woolista, sininen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä, ruskea on vähän isompi.

Gafsan mallineule on varsin mielenkiintoinen. Verkkomainen neulepinta muodostuu neulomalla yhtä väriä kerrallaan ja käyttämällä vain oikeita ja nurjia silmukoita. Usko pois, kokeile vaikka itse!

Tein samalla vauhdilla vielä kolmannenkin pipon Woolista, tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Malli on "hat and scarf with rhombuses" ja sen on kirjoittanut Nadya Kalakina. Wool kaksinkertaisenakin oli ohuempaa kuin mallipipon lanka, joten lisäsin pipoon yhden mallikerran. Samalla jouduin tietenkin lisäämään myös kerroksia, jotta pipon mittasuhteet säilyvät. Lisättyjen kerrosten myötä jouduin muokkaamaan vähän mallineuletta.

Tuubihuivin tein alennusmyynnistä ostetusta Novitan Silmusta. Samalla mallilla olen tehnyt aikaisemmin itselleni huivin. Viidestä kerästä puolet meni tuubihuiviin.

Toisesta puolesta tein kaulaliinan ihan perus 2 o 2 n joustinneuleella. Mitään kovin kummallista mallineuletta ei tällaisen langan kanssa kannata käyttääkään. Silmu ei ollut mitenkään mukava neulomiskokemus. Isot puikot ja muovinen lanka eivät kumpikaan tuntuneet hyvältä. Valmista tuli sentään nopeasti.

Tämän postauksen kellonaika selittyy sillä, että yskä ajoi minut ylös tänä aamuna jo viideltä. Työaamuina lähden näihin aikoihin ajelemaan työpaikkaa kohti, vapaapäivinä käännän yleensä vain kylkeä vielä seitsemältä.

Ilosilmukan paja toimii jatkuvasti omalla painollaan. Tähän aikaan vuodesta pajalla valmistuu enimmäkseen pieniä neuleita. Pajan tahtia on hillinnyt yleisten työ-kotityökiireiden ohella Pojan tämänsyksyinen autokoulu. Pojan koulu on minun työmatkani varrella ja Poika kulkee minun kyydilläni. Meiltä ei oikein linja-autollakaan pääse. Poika on tässä syksyn mittaa käynyt autokoulun teoriatunnit. Autokoulu taas sijaitsee lähellä minun työpaikkaani. Koska teoriatunnit ovat olleet iltaisin, minun on pitänyt odottaa Poika kyytiini työpäivän päälle. Olen tehnyt autokouluiltoina tunteja sisään ja työpäivät matkoineen ovat venyneen kellonympäryksen mittaisiksi. Tähän kun lisätään muutama työstä johtuva ilta ja tietysti ne välttämättömät kotityöt, Pupun ja Tipun harrastukset (mistä toki osansa on hoitanut Isäntäkin), päivät alkavat olla melkoisen täynnä. Kuten sanottu, paja toimii omalla painollaan ja omalla tahdillaan. Jotain on kuitenkin valmistunutkin.

Palatossuja. Isoja ja pieniä, lankana tässä seiskaveikka.

Askartelin Taikalehden joulunumeron ohjetta mukaillen valotalon kartongista. Poika kysyi osuvasti, miksen saman tien tehnyt tästä Tardiksen näköistä, kun väri kerran osuu jo kohdilleen. Niinpä... Olisihan sitä voinut... Ei kuitenkaan tullut ajoissa mieleen, niin että nyt on tultava toimeen ihan vaan talolla.

Ikkuna-aukoissa on kuultopaperia ja sisällä ledivalosarja. Valot päällä talo näyttää oikein kivalta.

Kerrostalo sai kaverikseen vielä muropaketista tehdyn pienen mökin. Ledituikku mökin sisällä valaisee kuultopaperiset ikkunat mukavasti. Leimasinväriä näkyy nykyään olevan vähän joka askartelussa.

Niin kuin vanhassa Kummeli-sketsissä lauletaan, "joulu meni jo". Tällä kertaa joulu jäi viettämättä täällä blogissa, koska sitä vietettiin ihan vaan kotona. Puolentoista viikon joululoma meni lähinnä tehdessä ei-mitään, ilmeisesti viime keväästä asti jatkunut lomaton työputki vaati nyt verojaan. Kelit eivät houkutelleen ulkoiluun, enkä viitsinyt edes blogata. Uudenvuoden aaton aattona kaiveltiin Pupun polkupyörä varastosta taas esille, kun pihasta sulivat viimeisetkin jäät ja päästiin taas harjoittelemaan pyöräilyä. Tipu ei viihdy pihalla ollenkaan, kun ei ole trampoliinia eikä lunta.

Joulun alla valmistui vielä kaksi paria virkattuja sukkia Taikalehden joulukalenterin ohjeella. Naisten sukat tein ohjeen mukaan Nallesta ja miesten sukat samalla silmukka- ja kerrosmäärällä seiskaveikasta. Ovathan nämä ihan hauskoja, mutta koska kiinteillä silmukoilla virkattu pinta ei ole läheskään niin joustavaa kuin neulottu, ne on vaikeampi pukea, eivätkä ne istu yhtä hyvin kuin neulotut.

Lisäksi joulun alla valmistui vielä yksi baktus-huivi vaaleanpunaisesta Novitan Bambu-langasta, mutta se jäi näköjään kuvaamatta. Nyt voitte kaikki kuvitella tähän sen huivin. Baktuksia löytyy aikaisemmista postauksista jo useampia, sieltä voitte käydä lunttaamassa, jos malli on vieras.

Joululahjaneuleiden jälkeen olikin aika tehdä jotain omalle porukalle. Ensimmäisenä vuorossa Pupu. Pupu on pitänyt paljon alunperin Tipulle tehtyä punaista neulesettiä, johon kuuluu mekko, polvisukat ja huivi. Mekon helma on viime kuukausina kuitenkin uhkaavasti lyhentynyt, nyt se peittää enää hädin tuskin pöksyt. Tein Pupulle mieluisan setin tilalle uuden, saman värisenä ja samaan tyyliin. Vanha setti oli pitsineuletta, tällä kertaa huvitti tehdä palmikoita. Lankana käytin Novitan Woolia ja Sinellistä ostettua pörrölankaa.

Pupu täytti joulun alla kuusi vuotta (mihin minun vauva on joutunut?), pituutta on pikkuisen toista metriä. Mekon aloitin yläpäästä kuudellatoista palmikolla. Puolet palmikoista jätin pois muutaman kierron jälkeen ja tein tilalle sileää nurjaa. Lisäykset jokaisen jäljelle jäävän kahdeksan palmikon molemmissa reunoissa joka 16. kerroksella. Helmaan tein muutaman kerroksen ainaoikein neuletta pörrölangalla. Ja lopuksi tein vielä kapeat olkaimet nappeineen.

Palmikkovartiset polvisukat on tehty ihan perussukan ohjella varresta alkaen. Pörröreunuksen tein viimeiseksi.

Huivin tein Knittyssä 2006 julkaistun Calorimetryn ohjetta ulkomuistista mukaillen. Tipun alkuperäisen setin tein niihin aikoihin, kun ohje julkaistiin. Yllättävän mukavasti nuo palmikotkin taipuivat lyhennettyihin kerroksiin. Ja tietysti huivikin tarvitsi pörröreunukset.

Joulun, uudenvuoden ja loppiaisen vapaapäivät alkavat olla nyt takana ja paluu arkeen edessä. Neuleaikaa jää siis taas paljon vähemmän. Vaan ei auta, ja kyllä se arkikin on ihan mukavaa, vaikka kiireistä onkin. Nyt on puikolla heppakuvioinen neuleliivi Tipulle, ja sen jälkeen ehkä saapassukat Pojalle. Sitten ehkä lopulta itselle kovasti tarpeeseen tuleva neuletakki, joka on siirtynyt kiireellisempien neuleiden tieltä jo viime kesästä asti. Langat ja idea on, ohje vaatii vielä vähän suunnittelua.

Taas on pajalla tapahtunut kaikenlaista. Tipu sai heppaliivinsä. Malli on reippaasti sovellettu teeteen verkkolehden numeron 2/2012 Heppatytön lempineuleesta. Alkuperäinen malli on perusvillapaita heppakuvalla. Tipun heppaliivi on tehty Novitan Bambu-langasta, jonka neuletiheys sattui täsmäämään alkuperäisen mallin kanssa. Toki bambuneule laskeutuu hyvin eri tavalla kuin villaneule, villaneuleen ohje ei välttämättä käy suoraan bambulangalle. Tähän liiviin alkuperäisestä mallista on jäänyt heppakuvan lisäksi silmukkamäärä ja pääntien kavennukset.

Minulla oli vaaleansinistä Bambua 200 grammaa, sen olin ostanut poistokorista joskus syksyllä. Sillä piti siis pärjätä. Aloitin liivin yläpäästä ja tein ensin heppaosan intarsianeuleena, pienet värialueet ompelin silmukoita jäljitellen. Sitten neuloin takakappaletta kunnes se oli yhtä pitkä kuin etukappale. Sen jälkeen yhdistin molemmat kappaleet ja tein vielä helmaa pyöröneuleena niin pitkästi kuin vaaleansinistä lankaa riitti. Resorit tein summanmutikassa raidoittaen niillä väreillä, joita oli vielä jäljellä. Liivi ulottuu Tipulla jonnekin puoleen reiteen asti.

Takakappaleelle tein omaksi ilokseni ja vaaleansinistä säästääkseni raitoja. Alakuvassa näkyy yksinkertainen raitamalli lähempää. Yleensä en pidä värinvaihdoista nurjilla silmukoilla, mutta tähän halusin niitä kuitenkin käyttää. Koska liivi on neulottu ylhäältä alas, silmukat ovat tietenkin ylösalaisin.

Heppaliivin jälkeen olivat vuorossa Pojan saapassukat. Poika ei juuri villasukkia käytä, enkä ole niitä hänelle tehnytkään. Tänä talvena niitä ainoita aikaisemmin käytössä olleita sukkia (kaupan akryylihöttöpörrösukat) ei ole vielä löytynyt. Päädyin sitten tekemään Pojalle ihan perusvillasukat seiskaveikasta. Sukkien koko lienee jotain 42-43 luokkaa.

Näin uuden vuoden puolella Isännällä alkoi taas metsätyökausi. Hän käy yleensä lauantaipäivän metsätöissä. Isäntä on hukannut rukkaslapasensa, ei löydy kuin yksi pari. (Mitä? Meilläkö ei olisi kaikki paikoillaan?) Päivän metsätöissä toinenkin pari olisi tarpeen, niin saisi vaihtaa kuivat lapaset käteensä kesken päivän. Kun nyt kerran seiskaveikkaan tartuin, tein samalla vauhdilla Isännälle kaivatut rukkaslapaset. Näihin töihin onnistuin käyttämään seiskaveikkani, niin että jäljellä on enää tuota epämääräisen persikan väristä purkulankaa ja pikku nöttönen tumman harmaata. Eipä ole ikävä niitä lankoja, ei!

Tipu taas moitti kaikkia lapasiaan kutittaviksi. Hänelle tein kirjoneulelapaset Cascade Yarnsin Heritage-sukkalangasta. Nyt ei pitäisi kutittaa! Kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Tipun lapasten silmukkamäärä on peräti 62 ja leveys Tipun kapeaan lapsenkäteen ihan sopiva. Värit Tipu valitsi itse. Näihin vaivauduin tekemään jopa peukalonkin kirjoneuletta. Pieniin kirjoneulelapasiin olen yleensä tehnyt yksiväriset peukalot.

Näiden neuleiden myötä on perheelle tehty kaikkein tarpeellisimmat jutut. Lopulta aloittelin ihan itselleni edellisessäkin postauksessa mainitsemaani villatakkia. Mallineuleet muotoutuivat lopulta tällaisiksi:

Lankana tässä on Cascade Yarnsin Heritage Silk, jossa on 85 % merinoa ja 15 % silkkiä. Lanka on oikeasti punaista, ei noin oranssia kuin kuvassa näyttää. Villatakkiin sopiva neuletiheys löytyi 3 mm:n puikoilla ja koska teen helmasta aloittaen ilman sivusaumoja, etu- ja takakappaleita yhtä aikaa, työssä on vähän vaille 400 silmukkaa. Yhden kerroksen neulominen kestää suunnilleen 10 minuuttia. Yhdessä illassa ei siis senttitolkulla neulota, mutta toisaalta, miksi pitäisikään? Kiinnostava malli, miellyttävä lanka eikä valmistumisaikataulua. Mikäpä sen parempaa!

Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä järjestettiin muutama viikko sitten arpajaiset. Ilosilmukka lupautui tekemään arpajaisvoitoksi pikkutilkkupeiton voittajan toivomassa värimaailmassa. Inspiraatiopalaksi sain kuvan Marimekon Kulkue-kankaasta. Tällainen palkintopeitosta tuli.

Peitto on tehty Strömsössä joku vuosi sitten esitetyllä pikatekniikalla. Tekniikalla yhdeksästä erilaisesta neliönmuotoisesta kappaleesta muodostuu yhdeksän erilaista alla kuvatun kaltaista blokkia. Tässä peitossa nämä blokit on yhdistetty mustavalkoisilla kaitaleilla ja peitto reunustettu vielä sinikuvioisella kankaalla. Tämän postauksen ensimmäinen peitto on tehty samalla tekniikalla.

Toinen peitto on tehty neulomalla lähitorilta hankitusta suomenlampaan hahtuvalangasta. Samalla mallilla tein aikaisemmin toisen peiton, sillä kertaa hahtuva oli liukuvärjättyä. Tämän peiton tein kaksinkertaisesta hahtuvasta ja jätin reunuksen pois.

Alla vielä lähikuva lyhennettyjen kerrosten yhtymäkohdasta. Peiton ohje on julkaistu myös neulelehti Ullassa.

Pupu kehitteli askarteluideaa. Näiden käsinukkejen runkona on jäätelötikku, pää ja kädet on tehty kartongista ja koristelut tusseilla. Prinsessojen mekot tehtiin tilkkulaarin kankaista. Jäätelötikkuvartalosta voi pitää kiinni mekon suojissa. Kiva idea, toteutustapakin oli ihan Pupun keksimä. Minä tein vain työtä käskettyä. Ei huonosti eskarilaiselta!

Pupun käsinukke on hämähäkkiprinsessa ja Tipun kissaprinsessa. Tässä kaverukset vielä lähikuvassa.

Pupu on itse leikannut kartongit, minä autoin kankaiden ja kuumaliiman kanssa. Tipua autoin vain mekon ompelemisessa ja liimauksessa. Kissaprinsessan mekkokangas on vanhasta verhosta, jossa oli röyhelö jo valmiiksi reunassa. Hyvä Pupu!

Ilosilmukan blogi jatkaa hidastempoista toimintaansa. Tuntuu siltä, että olen viime aikoina purkanut yhtä paljon kuin neulonutkin. Vai miltä kuulostaa kolme neulottua hihaa, joista kaksi meni purkuun, lisäksi purettu kirjoneulesukan varsi. Loman tarve näkyy käsityörintamallakin.

Jopas on taas mennyt aikaa edellisestä postauksesta! Arki tahtoo nykyään olla sellaista lentämistä, ettei kotona tule juuri koneella istuttua. Käsitöitä kyllä valmistuu pikku hiljaa.

Aikaisempien postausten mukaan helmikuussa aloiteltu punainen villatakki on nyt valmis. Tai melkein valmis. Napit puuttuvat vielä. Jonkun pitäisi ehtiä nappikauppaan. Itse asiassa tein takkiin kolme hihaa, kun kuvittelin tehneeni miehustan 3 mm:n puikoilla ja tein ensimmäisen hihan niillä. Kuvittelin myös, että tehdessä pienen näköinen hiha venähtää kostutuksessa oikean kokoiseksi. Eipä venähtänyt, ei. 3,5 mm:n puikoilla sain saman neuletiheyden kuin miehustassakin.

Tässä vielä kuva mallineuleesta lähempää. Silmukoita ristiin ja rastiin sekä vähän oikeaa ja nurjaa. Ei tässä mitään sen vaikeampaa ole.

Tein suvun uudelle tulokkaalle ristiäislahjaksi junasukat. Ohje ja sukan tarina löytyy Taito Etelä-Pohjanmaan sivuilta, täältä.

Sukkien parina meni ihan perinteinen vauvan myssy. Tämän myssyn tein Punomon ohjeella, ja siinä näyttäisi olevan mittasuhteet kohdillaan. Ohje täällä.

Lankana vauvanneuleissa on Cascaden Heritage sukkalanka, puikot taisivat olla 2,5 milliset. Samasta langasta tein aikaisemmin Pupulle lapaset soveltaen vanhaa suomalaista kirjoneulemallia. Lapasista tuli Pupulle tosi mieluisat, itse asiassa ne menivät heti niin ahkeraan käyttöön, että kuvaushetkellä ne olivat jo vähän surullisen näköiset. Likaisetkin taitavat olla. Nopeasti tuo lanka tuntuu nyppyyntyvän. Toivottavasti vauvan asusteet kestävät kauemmin siistinä kuin Pupun lapaset. Ehkä ne eivät tule ihan niin kovaan käyttöön.

Pitkän villaneulekauden jälkeen kävin hakemassa muutaman kilon puuvillaista trikookudetta. Ensin matto Tipulle. Malli on Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu, ohje täällä. Tipu halusi väreiksi pinkkiä ja valkoista. Ei tuo punainen nyt kovin pinkkiä ole, mutta sinne päin kuitenkin.

Ja koska Tipulle, niin sitten myös Pupulle. Pupun lempiväri on sininen ja Pupu halusi mattoonsa punaisen reunuksen. Näitä oli kyllä kiva tehdä. Niitä saattaa myöhemmin tulla vaikka lisääkin.

Pahoittelen tyttöjen huoneiden - noh - normaalia tilaa.

Pihassa on tapahtunut tänä kesän kummia. Omenapuussa on tavattu istuskelemassa vauvakirahvi, jolla on lilaa luomiväriä ja räpsyripset.

Kirahvi on nimeltään Rapanhapakko Narnian tarinoissa esiintyvän suistokaisen mukaan, ja se on varsinainen diivailija.

Malli on Courtney Deleyn Baby Giraffe Amigurumi ja se löytyy Ravelrystä. Tosin Courtneyn kiraffi ei näytä harrastavan luomiväriä.

Muutakin kummaa pihassa on nähty. Tässä pihakivelle kiipeää yksisarvinen.

Yksisarvisen malli löytyy täältä: Reuben the Unicorn. Tämän kaverin nimi on kuitenkin Orvokki.

Pääsihän Orvokki lopulta kivelle. Olipa kiipeäminen, noin pienellä eläimellä.

Meillä on rapun pielessä isokokoinen erikoisen reikäinen kivi. Tarina kertoo, että kivi on aikoinaan löytynyt nykyisen pihalammen kohdalta, kun lampi on joskus vuosikymmeniä sitten alunperin ruopattu. Tarina tietää kertoa myös, että kivi on taivaalta pudonnut meteoriitti. Ihan en tätä teoriaa purematta niele, mutta minusta tarina on säilyttämisen arvoinen ja kivi kuuluu paraatipaikalle pihaan. Kiven erikoisen, vähän hurjankin muodon vuoksi sitä kutsutaan meillä mörkökiveksi. Tänä kesänä mörkökiven päällä on silloin tällöin istuskellut pikkuinen porsas.

Siinähän se nytkin nököttää. Porsaan malli on ihan omasta päästä. (Siltä se vähän näyttääkin...)

Virkatun kassin idea on Suuren Käsityölehden touko-kesäkuun numerosta. Minä tein kassin edellisessä postauksessa esitetyistä matoista yli jääneestä trikookuteesta. Lehden kassi oli tehty paksusta langasta, mutta tokihan paksukin lanka on yleensä ohuempaa kuin kude, silmukka- ja kerrosmäärät olen siis muokannut tähän sopiviksi. Mittasuhteet ovat likimain samanlaiset kuin lehden mallikassissa. Pidän kovasti tuon virkatun trikookudepinnan tunnusta.

Koska kuteen virkkaaminen on niin hauskaa, virkkasin vielä samalla vauhdilla kaikki loput kuteet pieneksi matoksi. Vaadittiin yksi kirjava kerros, jotta sain käytettyä kuteen mahdollisimman tarkkaan. Jämiä ei jäänyt. Maton halkaisija on noin 60 cm, pikkuiseksihan tuo jäi.

Virkkuukouku näyttäisi edelleen viihtyvän hyppysissä. Kuvittelisin, että tätä samaa vaivaa saattaa olla liikkeellä muuallakin näin kesäaikaan. Kunhan päivä alkaa lyhetä ja kelit viiletä, eivätköhän puikotkin pääse taas töihin. Siihen asti virkkailen - ihan fiiliksen mukaan.

Pitkän aikaa on taas päässyt vierähtämään ilman yhtään postausta. Työn ja lapsiperheen arjen yhdistäminen tekee elämästä kovin hektistä. Nyt tuli pakostakin pieni hengähdystauko. Ilosilmukka on sairastanut rintatulehdusta kesäkuusta asti. Sen tarkemmin verisiin yksityiskohtiin tässä menemättä totean, että tulehdus päätettiin hoitaa leikkauksella. Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa ja töihin palaan reilun viikon päästä. Sen verran leikkausalue vielä aristaa, etten ole saanut vielä harrastettua liikuntaa tai touhuttua muutenkaan mitään raskaampaa. Pihan haravointi saa nyt odottaa. Käsitöitä sen sijaan saan kyllä tehtyä. Kaikenlaista onkin valmistunut, osa näistä toki jo aikaisemmin. Ensin on kuvia kutileista ja virkkuista, postauksen hänniltä löytyy kokeiluja minulle vähän erikoisemmilla tekniikoilla.

Lapaset, naisten kokoa. Lankana Novitan Wool ja ohje Novitan lapaslehdestä.

Toiset lapaset, myös naisten kokoa, Lankana myös näissä Wool ja ohje näihinkin Novitan lapaslehdestä.

Lapaset miesten kokoa, Lankana näissä Novitan Nalle, ja ohje edelleen samasta lapaslehdestä. Värit on oikeasti tumman harmaa, valkoinen ja punainen. Pahoittelen huonoa kuvaa.

Läjä eri kokoisia lasten lapasia, joissa tupsunyöri ranteessa. Hauskan näköinenhän tuollainen tupsujuttu on, mutta sen käytännöllisyydestä en ole niinkään varma. Saahan sen helposti saksilla pois, jos se on hankala käytössä. Näissä lankana Wool.

Kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta lasten lapasissa on intialainen peukalokiila, jonka ohje Novitan lapaslehdestä. (Alkaa jo tuntua toistolta...) Tuo kiila on helppo tehdä, mutta muuten en ole aivan vakuuttunut siitä. Pitäisi tehdä yhdet lapaset aikuisten koossa samalla tekniikalla, niin voisin mallailla niitä omaan käteen.

Sitten vähän isompi neule. Kaarrokevillapaitaan katsoin mallia parikymmentä vuotta sitten Islannista tuodusta neulelehdestä. Lehden malleissa on tosin käytetty paljon paksumpaa lankaa kuin minulla oli. Silmukkamäärä oli suunnilleen kaksinkertainen. Samoin lehden mallit ovat leveitä, halusin paidasta vähän kapeamman ja reilusti pidemmän.

Kaarrokkeen kirjoneulekaavion suunnittelussa oli vähän haastetta kaikkinen kavennuksineen. Lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut. Villapaidasta tuli kaikin puolin sellainen kuin etukäteen ajattelin. Lankana villapaidassa on Norjasta ostettu villa-alpakka-sekoite ja 3,5 mm:n puikoilla neuloin.

Tipun pontson ohje on Teeteen verkkoneulelehden uusimmasta numerosta. Tein vähän paksummasta langasta ja muutenkin muokkasin ohjetta aika paljon. Lehdessä helman muotoilut oli tehty lyhennetyillä kerroksilla ja kavennukset olivat kappaleiden reunoissa. Minä jätin lyhennetyt kerrokset pois ja tein kavennukset palmikon vieressä, jolloin helmaa ei tarvinnut erikseen muotoilla. Henkari on leveämpi kuin pontso. On se myös Tipun hartioita leveämpi. Kehno kuva.

Toinen kuva ilman henkaria ja pontso omenapuun oksalla ei juuri tilannetta paranna. Höh.

Tipun virkattu pinkki olkalaukku valmistui kesällä. Ohjetta ei laukkuun ollut, kunhan vaan koitin saada aikaan Tipun toiveiden mukaisen laukun.

Tässä vielä toinen kuva, jossa laukun rakenne erottuu paremmin.

Lasten vanha pallo löytyi pihasta lutussa. Liekö pihassa pyörinyt ketunpoika sen hajottanut, vai onko sillä vain tullut ikä täyteen. Juuri tällaistahan minä olen odottanut. Rikkinäistä palloa tai jotain.

Palloon saksilla reikä. Sehän on sisältä ihan puhdas ja liukkaan kiiltävä.

Pihassa on rakenneltu vähän yhtä ja toista tänä kesänä. Korjattu vanhaa navettarakennusta ja tehty savusaunan pohjaa. Yhtenä valupäivänä Poika lotrasi pallon täyteen betonia. Koska massa on tietysti löysää, pallolle tehtiin pesä sorakasaan.

Seuraavana päivänä revittiin pallo pois päältä, ja tällainen siitä sitten tuli. Betonipallohan se. Vähän tuo on muhkurainen, pesän olisi pitänyt olla sileämpi. Eipä haittaa, kiva kokeilu kaikesta huolimatta. Seuraavasta pallosta tulee sitten tasaisempi.

Äiti toi ison kurpitsan, josta koversin sisukset pois ja Pupun toimiessa konsulttina kaiversin kurpitsalle kasvot. Kurpitsaukko sain nimekseen Jaska. Ihka ensimmäinen kokeiluni tätä sorttia. Sisuksista keitin hilloa, niin etteivät nekään hukkaan menneet. Kolme ja puoli kiloa syötävää Jaskasta lähti.

Tässä Jaska vielä valaistuna. Halloweeniin on vielä tietystin vielä aikaa. Saa nähdä, pärjääkö Jaska pihalla sinne asti. Pikkulintuja näyttää kurpitsakin kiinnostavan, Jaskaa on jo nokittu.

Elämä täällä maalla on käynyt tänä syksynä mielenkiintoiseksi. Aamulla ei tiedä, mitä yön aikana pihassa on tapahtunut. Aikaisemmin mainitsemani ketun poikanen on tähän mennessä kuljetellut kenkiä kuistilta pitkin pihaa, Isännän lenkkikengästä oli purtu nauhat pätkiksi. Hanskat ja rastasverkot kulkeutuvat myös pitkin pihaa. Kuistille jäänyt roskapussi on levitelty pihan nurkalle, voirasiat ja viilispurkit putsattu. Talitiaisille näkyy myös kelpaavan kurpitsan lisäksi ainakin oasissieni, se sellainen, johon voi tyrkkiä kukkia. Välillä ihmettelen, onko piha enemmän ihmisten vai eläinten valtakuntaa.

Reilun kolmen viikon sairaslomalla ehtii näköjään saada aikaan yhtä ja toista. Varsinkin loman loppupäässä, kun vointi paranee. Vielä parit lapaset, ohjeet samasta Novitan Lapaslehdestä kuin edellisenkin postauksen lapasissa.

Naisten kirjoneulelapaset on tehty Woolista, miesten nostetuilla silmukoilla tehdyt kuviolapaset ovat Nallea. Lehti kovasti väittää näitä jälkimmäisiä kirjoneulelapasiksi, minä olen kyllä eri mieltä. Kivan näköistä neulepintaa silti, ja todella helppotekoista.

Olen leikannut viime vuosina kaikki tilkkutöistä yli jääneet, pienet kangaskappaleet määrämittaisiksi pikkutilkuiksi. Tilkkuja oli kertynyt siististi pakattuna kenkälaatikollinen. Nyt ompelin tilkut yhteen ja tällainen peitto niistä tuli.

Tämä on siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehty peitto. Peiton koko on suunnilleen kaksi kertaa puolitoista metriä ja tilkkuja siinä on vähän toista tuhatta. Työtunteja en viitsi edes arvailla. Jämätilkkuja on ainakin tästä,tästä,tästä,tästä,tästä,tästä,tästä, tästä ja tästä peitosta. Aika monta peittoa on pajalta maailmalle lähtenyt, aika monta on omaan käyttöönkin jäänyt. Tämä peitto uusi peitto roikkuu nyt yläkerran aulan TV:n katselutilan seinällä.

Tässä uusi peitto Pupulla käyttötestissä. Uusin näkyy aina olevan paras, ei nuo vanhat oikein jaksa kiinnostaa. Koska tarkka pitää olla, eikä tilkkuja saa laittaa hukkaan, ompelin isosta peitosta yli jääneistä paloista pikkupeiton. Ja koska paloja jäi niin vähän yli, kasvatin peiton kokoa reiluilla reunuksilla. Tässä siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehdystä tilkkutyöstä yli jääneistä tilkuista tehty pikkupeitto. Tällä pikkupeitolla on kokoa vajaa metri kantilleen. Sopii pöytäliinaksi tai lasten leikkeihin, tai ihan vaan koristeeksi sisustukseen.

Sain äidiltä vielä toisen kurpitsan, vähän pienemmän kuin ensimmäinen. Pupu halusi siitä uuden kurpitsapään, ja Poika kaiversi siitä tällaisen. Taustalla oleva Kurpitsa-Jaska sai kaverikseen pikkusisko-Oonan. Ikävä kyllä Jaska heitti henkensä viime päivien pakkasten aikaan, Oona selvisi paremmin. Pikkupakkasilla poltin sisällä kynttilää, kylmimmäksi yöksi nostin Oonan sisälle.

Ja koska tarkka pitää olla, Oonan sisältä kaiverrettua kurpitsaa ei tietenkään heitetty pois. Siitä keitettiin hilloa sitruunan ja inkiväärin kanssa. Resepti on ystävältä saatu ja alunperin kesäkurpitsalle tarkoitettu. Kesäkurpitsasta tulee todella hyvää sitruunamarmeladia, ei tästä keltaisesta kurpitsastakaan hullumpaa.

Syksyn tullen sytykkeitäkin taas tarvitaan enemmän. Tosin meillä syttyjä tarvitaan kesälläkin, koska sauna ja käyttövesi lämpiävät puulla. Kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä tehdyt syttyruusut toimivat loistavasti. Minä sulatan kynttilänpätkät vanhassa kattilassa, joka ei - tietenkään - toimi keittiön induktioliedellä. Tuvan puuhellalla se sen sijaan toimii loistavasti. Syttyruusuja tehdään siis rattoisasti tuvassa puuhellaa samalla lämmitellen. Näitä ruusuja on 120 kappaletta ja niihin on käytetty 12 tavallista 10 munan kennoa. Siis ruusu per kananmuna. Koko iltapäivä näissä menikin, toisaalta kauan näillä saadaan nyt sytytellä, vaikka varmaan jonkin verran annan poiskin.

Pupu innostui keräämään ison kasan vaahteranlehtiä. Tässä on vain yksi kimppu, niitä kiikutettiin auton konttiin useampia.

Lehdille piti tietysti keksiä jotain käyttöä. Ripustin ne pieninä nippuina tuvan katossa roikkuvaan, valkoiseksi maalattuun oksankänkkyrään. Lehdet saivat rauhassa käpristyä kuivaessaan. Oksa näyttää kotiutuneen tupaan, koristeet vaan vaihtuvat vuodenajan mukaan. Tosin ensimmäisen pitemmän, pimeään aikaan ajoittuvan sähkökatkon aikaan vaihdan oksan tilalle kynttiläkruunun.

Syksyisen luonnon antimet ovat houkutelleet Pupun lisäksi myös minua. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna runsaasti. Kävin keräämässä pihan laitamilta marjoja ja pyörittelin niistä tällaisen simppelin kranssin.

Ja näin kranssi syntyy. Tarvitaan kranssipohja, rautalankaa ja tietysti pihlajanmarjaterttuja. Minä kävin harventamassa koripajupuskaa kranssipohjaa varten, mutta mikä vaan käy. Minun kranssipohjani on halkaisijaltaan noin 25 cm ja marjoja meni reilu puoli sangollista.

Sitten vaan marjaterttuja kranssiin ja rautalangalla ympäri kranssista. Tertut saa hyvin kiinni varrestaan, mutta rautalanka sujahtaa tarvittaessa helposti myös marjojen välistä. Loppuvaiheessa kannattaa leikata terttujen pitkiä varsia poikki, ettei varsia jää töröttämään kranssista.

Ripustuslenkki kannattaa kiepauttaa rautalangasta jossain välissä, niin sitä ei tarvitse kiinnittää erikseen. Tässä valmis kranssi alapuolelta.

Kuva vähän lähempää. Takapuolella rautalanka näkyy, etupuolella se jää marjojen peittoon.

Ja tässä valmis kranssi etupuolelta. Kranssi on todella helppotekoinen, minulta yhden pyörittelyyn meni kymmenisen minuuttia.

Tein kaksi kranssia, toisen ripustin kuistille oven pieleen, toinen jäi sisälle kuivumaan. Tarkoitus on ripustaa se lintupuuhun jouluna, siis siihen omenapuuhun, jossa talvikaudella roikkuvat myös lintulaudat. Vähän niin kuin lintujen joululahja siis. Saa nähdä, kuinka marjat pysyvät kuivuessaan kiinni. Pianhan se selviää.

Syksyisen ikkunoiden pesun kunniaksi tein myös uudet koristeet aulan ikkunaan. Näiden paperitähtien perusmuotona on vuoden takaisessa Taikalehdessä ollut kellokoriste. Liimasin vain kuumaliimalla kuusi kelloa yhteen. Vähän näissä on näpräämistä, ja taitosten kanssa saa olla tarkkana, että kellosta tulee siisti, mutta muuten näitä on helppo tehdä.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä leikkauksen ja sairasloman jälkeen. Arki alkaa tsäpäkästi: maanantai-iltana on Pupun satujumppa lähikoululla ja tiistaina molempien tyttöjen pianotunnit keskustassa. Siitä se taas lähtee.

Tulossa on taas hyvin sekalainen postaus. Ensin kutileita, sitten virkkuita ja ompeluksia ja lopuksi vähän sisustustakin. Koittakaahan pysyä kärryillä.

Pikkulapsen hiirisukat eivät ehkä sovellu kovin hyvin kengän sisään, mutta hauskat ne on. Mallina on ihan perussukka, johon lisäsin korvat, hännän, silmät ja nenän.

Pupu sai pipon heijastinlangasta. Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa ja toinen salamalla.

Villasukat miehen kokoa, lankana Nalle. Mitäpä näistä sen enempää.

Ehkä maailman rumimmat pannulaput. Viidakko-seiskaveikka saattaa toimia neulottuna, mutta näin virkattuna on kyllä aika järkyttävän näköistä. Pitkällä värinvaihdolla oleva, raidoittuva lanka toimii tässä mallissa hyvin, pätkävärjätty näköjään ei. Paksut ja hyvin eristävät nämä kuitenkin on.

Afrikankukkia näkee nykyään joka puolella, samoin pöllöjä. Pöllöön löytyy maksullinen ohje Ravelrystä (täällä), mutta minä tein nämä omasta päästä. Vaati kolme yritystä ja aika paljon aivotyötä saada pöllö sellaiseksi kuin ohjeessa. Tai ei tuo taida ihan samanlainen olla vieläkään...

Pupulla oli koulussa naamiaiset, ja asu tehtiin itse. Viitta on kaapista löytynyt musta hame, josta oli ratkottu vyötärönauha irti. Hameessa oli näppärästi napit keskellä edessä, niin ettei minun tarvinnut kuin ommella kuminauhakuja yläreunaan. Hattu teetti vähän enemmän töitä. Siihen löytyi kaapista pala mustaa keinonahkaa, ja kyllähän siitä ihan hatun näköinen tuli. Pupu oli kuulemma velo-oppilas, koska oikealla velholla pitäisi olla parta.

Kaapin kätköistä löytyi myös yllä oleva kangas. Muistan ostaneeni sen joskus tilkkukankaaksi, mutta en ole hennonut sitä leikellä. (No en tietenkään, tuollaista kangasta.) Pikaisella nettihaulla selvisi, että Printex on ollut Marimekon edeltäjä, ja että Marimekko on perustettu vuonna 1951. Olikin sitten vähän iäkkäämpi, tämä kangas. Kangas oli päärmäämätön, ilmeisesti siis käyttämätön, ja se on reilut 150 cm pitkä. Muistelen maksaneeni siitä jotain viiden euron luokkaa. Päärmäsin päät, ja nyt kangas palvelee pöytäliinana.

Meillä on paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa piharakennuksissa. Osa on talon mukana tulleita ja osa mikä mistäkin meille kulkeutuneita. Toin sisälle vanhan AIV-happopullon, jota tiettävästi on käytetty sen jälkeen kotiviinin valmistukseen. Pullo on sen verran muhkean kokoinen, ettei meillä ollut välineitä sen pesuun. Poika teki tiskiharjaan jatkovarren, ja kuvassa Pupu pesee pulloa sisältä. Pullon kokoa voi arvailla vertaamalla sitä sisällä olevaan tiskiharjaan.

Pullon mukaan kuuluu metallikehikko. Kuvassa pullossa on vielä kosteutta sisällä. Nyt pullo kehikkoineen majailee tuvassa. Mitähän siitä keksisi?

Joulun alla tulee tehtyä kaikenlaisia hyödyttömiä käsitöitä. Alla pari esimerkkiä.

Haisulin vartalo on neulottu pörrölangasta, muut osat virkattu puuvillalangasta. Pörrölangan neulominen on paljon helpompaa kuin virkkaaminen, koska valmiista pinnasta on vaikea erottaa silmukoita. Puikolla olevat silmukat sentään lentää. Haisuli on tehty ihan omasta päästä, ohjetta siihen ei ole.

Haisulilla on kaverina Mörkö, jolla silläkin on neulottu vartalo ja muut osat virkattu. Myöskään mörköön ei ole ohjetta, sekin on tehty työn edetessä säätäen.

Tänä vuonna Ilosilmukkakin osallistui Missä neuloimme kerran -blogin joulukalenteriin. Kalenterin luukuista tuli joka päivälle vihje, jonka perusteella valitaan väri. Kyseisellä värillä (tai kirjoneuleella) tehtiin sitten päivämäärää vastaava kerrosmäärä sukkiin. Lopputuloksena on jokaiselle osallistujalle erilaiset sukat, minulle tuli tällaiset. Kiva kalenteri, tosin loppupäivien kanssa sai jo tehdä töitä. Onneksi olin lomalla. Näissä sukissa on käytetty pääosin Cascaden sukkalankoja, on siellä seassa toki muitakin jämiä. Kahden millin puikoilla neuloin.

Nämä toiset villasukat on tehty myös kahden millin puikoilla, lankana Novitan taannoinen liukuvärjätty Tico tico. Lanka on poistunut Novitan valikoimista. Sukissa on käytetty kahta eri väriä, punaisen ja violetin sävyjä. Kirjoneulemalli on sovellettu Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjasta. Jalkapöydän päällä oleva malli löytyy kirjasta, kantapäästä ylöspäin sovelsin mallia niin, että sitä voi tehdä koko sukan varren mitalle. Varren takapuolella on sama kuvioraita kuin jalkapohjan ja jalan päällisen välissä. Jos kirjoneuleen silmukkamäärä ei mene tasan sukan silmukkamäärälle, tuollaiseen kapeaan raitaan saa rajattua kirjoneuleen nätisti. Ja eihän se silmukkamäärä mene tasan, kun kirjoneulesukassa silmukoita on kuitenkin hyvä lisäillä varressa, koska jalkakin paksunee ylöspäin. Tykkään hurjasti näistä sukista! Niistä tuli ehkä hienoimmat sukat tähän mennessä.

Kokeilin neulomalla samaa mallia, kuin edellisen postauksen virkatut pannulaput. Ennen kostutusta nämä olivat kyllä aika venkulat, kostutuksen jälkeen asettuivat ihan nätisti muotoonsa. Toimii näköjään näinkin.

Joulun ja vanhan vuoden mukana näkyy menneen myös innostus villalankoihin. Kesään on vielä pitkä aika, mutta saahan sitä nyt vähän ennakoida, saahan? Kesäisen värisiä afrikan kukkia on nyt kiva tehdä. Pöytäliinaa tästä ajattelin, koosta en sano vielä mitään. Iso liina olisi hieno, mutta täytyy katsoa nyt, kauanko tämä näpertely on kivaa.

Langoilla ollaan taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa tulee vain pikainen esittely pajalta valmistuneista töistä, sen enempään ei tänäkään iltana ole aikaa.

Lassi ja Leevi -sarjakuvan Leevi tiikeri on tilaustyö. Puuvillalangalla virkkasin ja ohje löytyy täältä.

Tilkkukuume on sellainen tauti, ettei siitä noin vain pääsekään eroon. Alkoi tilkuttaa niin vietävästi, että peittohan siitä seurasi. Peitto on n. 160x130 cm kokoinen. Mallin piirtelin itse ruutupaperille, mutta sen verran ilmeinenhän tuo tähtimalli on, että kuvittelen jonkun toisenkin sen keksineen jo aikaa sitten ja kenties myös nimenneen. Alla toinen kuva samasta peitosta pihakiven päällä. Kuva on otettu jokunen viikko sitten, kun lunta oli vielä kiven kupeelle asti.

Kun nyt kerran tilkkukankaitani levittelin, tein samasta varastosta myös pari pehmolelua.

Pupu ja aasi menivät sukulaislapsille syntymäpäivälahjoiksi. Jengiä täydensi myös delfiini, mutta sen ehdin antaa pois ennen kuvaamista.

Kesään on vielä aikaa. Sitä odotellessa virkkasin värikkäistä puuvillalangoista afrikantähtiliinan.

Kirjoneulepaita on Rowanin malleja, julkaistu Suuren Käsityölehden tammikuun numerossa. Vaihdoin langan toiseen ja värit määräytyivät alelaarin valikoiman mukaan.

Pientä säätöä harrastin tämän mallin kanssa, vaikka neuletiheys täsmäsi langan vaihdosta huolimatta. Ohjeen mukaisessa kirjoneuleessa olisi ollut useampia kierroksia kolmella värillä tehtynä, mikä olisi ollut paitsi työlästä, siitä olisi tullut myös järjettömän paksua neuletta. Noinkin paksulla langalla kirjoneuleesta tulee - noh - riittävän lämmin. Tuo hihamalli näyttää pitkästä aikaa kivalta.

Oikeanpuoleiset lapaset on Pupulle, koska vanhat alkaa olla pieniä, vasemmanpuoleiset tein ihan vaan koska raitoja, pilkkuja ja värejä on vaikea vastustaa. Näissä on lankana Regia Active, jota saa nykyisin näppärästi ruokakaupasta.

Ja tässä vielä Pupun lapasten neulepintaa. Pilkuissa on nurjat silmukat, jotta ne nousevat paremmin esille. Koska raitoja ja pilkkuja ja värejä on niin vaikea vastustaa.

Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.

Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.

Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.

Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.

Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.

Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.

Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.

Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut

Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.

Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.

Kahden euron peitto

Pääsiäishommia

Wingspan-huivi

Toinenkin Wingspan

Kaappeja ja... lisää kaappeja

Taas langoilla

Syysneuleita

Pieniä neuleita

Tossuja ja mökkejä

Elämää joulun jälkeen

Bambua, villaa ja silkkiä

Peittoja ja vähän askarteluja

Villatakkia ja kaikkea muutakin

Vilinää pihassa

Syksyisiä juttuja

Tarkka pitää olla

Kutileita, virkkuita ja vähän muutakin

Muumilaakson asukkaita ja sukkia

Pitkästä aikaa

Juhlien jälkeen