Quantcast
Channel: Ilosilmukan blogi
Viewing all 72 articles
Browse latest View live

Happy flower decoration

$
0
0
Jossain kotimaisessa käsityöblogissa olin törmännyt tällaiseen kukkaan. Malli on nimeltään happy flower decoration ja ohje löytyy täältä, englanniksi tosin, mutta kuvat ovat sen verran hyviä ja niitä on niin paljon, että tämän tekee kuvien perusteella vaikka ilman tekstiäkin, jos on vähän virkkaillut ennenkin.
 Kukkaa varten kaivelin varastoista kaikki sopivan paksuiset puuvillalangat, ja mukavastihan niitä löytyi. Langoissa on vähän paksuuseroja, mutta se ei tässä haittaa. Valokatkaisijan jätin kuvaan näkyviin mittakaavan vuoksi. Ihan pikkukukkasesta ei tässä ole kyse.
Aivan mahtava ohje. Helppo tehdä, saa säätää värejä oman makunsa mukaan enemmän tai vähemmän. Ohje on oikeasti niin simppeli, että kolmannen kukan kohdalla sen muistaa jo ulkoa. Minulla on nyt viisi kukkaa virkattuna, joista kolme olen jo tärkännyt liima-vesiseoksella ja tämän yhden kasannut ja koristellut helmillä ja napeilla. Niin että eiköhän näitä kukkasia näy täällä kohta lisääkin. Tytöt valitsivat molemmat yhteen kukkaan mieleisensä värit, Tipu turkoosia, mutta ei punaista, Pupu punaista, mutta ei turkoosia. Hassuja tyttöjä!

Pieniä virkkuita

$
0
0
Edellisessä postauksessa mainitut kukkaset on ny viimeistelty. Tällaisia niistä tuli:
 Punavalkoinen lähti jo uuteen kotiin, turkoosisävyinen on Tipun suunnittelema.
 Oikeanpuoleiseen Pupu valitsi värit ja helmet, vasemmanpuoleinen on minun sommittelemani. Ohjehan on Happy flower decoration ja se löytyy täältä.

Kun nyt sitten vauhtiin pääsin ja mukava värilajitelma puuvillalankojakin oli jo valmiiksi hollilla, tein kasan pikkusydämiä. Malli on sama kuin kukkakoristeissa. Ilman eriväristä reunusta malli on nimeltään Teeny tiny hearts ja löytyy täältä. Kerrassaan koukuttavia ohjeita molemmat.
 Tytöt valikoivat sydämiin sopivat helmet tai kulkuset. Sydämet menevät pikkulahjoiksi lasten opettajille ja kavereille tai pakettikoristeiksi ja jos niitä sattuu jäämään yli, lopuista tulee koristeita kortteihin.
Eihän se tähän jäänyt, keksin, että tällaisista sydämistä tulisi kivat korvikset jouluksi. Ensin ohutta punaista virkkauslankaa. Punaisten pikkusydänten leveys on puolentoista sentin luokkaa. Halusin isommat. Seuraava kokeilu oli valkoisella, vähän paksummalla virkkauslangalla, nekin liian pienet. Kolmanteen kokeiluun valitsin tyttöjen pipoista ylijäänyttä paljettilankaa. Nyt koko alkoi olla sopiva.
 Sekä kukat että sydämet on tärkätty liima-vesiseoksella.
Tässä vielä lähikuva liilasta sydämestä. Ikävästi paljetit pyrkivät nurjalle puolelle, vietin tovin ujuttamalla niitä työn läpi oikealle puolelle. Näin on parempi.

Ei se jäänyt vielä tähänkään, virkkasin toisenkin satsin kaksivärisiä sydämiä, ne jäivät vielä eilen kuivumaan tärkkäyksen jälkeen. Jokohan nyt alkaisi riittää... Saas nähdä.

Joulua kohti

$
0
0
Kissaneiti on odotelut silmiä itselleen jo parin viikon ajan. Sain lopulta ommeltua ne paikoilleen ja neiti pääsi kuvaan. Neiti menee pukinkonttiin ja taitaa olla nyt tältä erää viimeinen tätä lajia.
 Kissaneidin liilat osat on virkattu puuvillalangasta ja ruskeat neulottu samettilangasta. Hamonen on röyhelöhuivilankaa.

Toinen sarja virkattuja sydämiä on tärkätty.
 Tällä kertaa kiinnitin kulkusen sydämen kärkeen jo reunusta virkatessani ja tein ripustuslenkin reunuslangan hännästä. Näin on parempi: helpompi tehdä ja siistimpi lopputulos kuin edellisessä satsissa.
 Vielä lähikuva yhdestä sydämestä. Saas nähdä, vieläkö näitä joutuu tekemään lisää, vaikka ajattelin jo lopettaa.
 Eteisen peili lakkasi olemasta peili joskus viime syksynä. Se oli hypännyt yllättäen työpäivän aikana lattialle. Peili oli kappaleina lattialla, kun tulin kotiin. Sen jälkeen kehyksissä on riippunut milloin mikin koriste, vähän vuodenajan mukaan. Nyt ripustin kehyksiin pajusydämen, jonka tein aikaisemmin syksyllä.
Kieputin sydämeen vähän punaista rautalankaa. En malttanut olla yhtään koristelematta. Ajattelin, että tuohon alareunaan voisin laittaa jonkun jutun, joka peittäisi ruskean rautalangan, jolla olen sitonut sydämen kiinni, mutta toisaalta tykkään tästä näin koruttomanakin. Taidan antaa olla näin.

Kortteja. Ja lisää kortteja!

$
0
0
Ilosilmukan blogin kävijämittari on siirtynyt yli 40 000. Kiitos kaikille kävijöille! Tällä kertaa synttäreitä ei juhlita, katsotaan sitten seuraavalla kymmenellä tuhannella.
 
Ilosilmukka on lupautunut vetämään taas jouluaskarteluja kylätalona toimivalla entisellä koululla. Niiltä tiimoilta olen askarrellut tyttöjen kanssa joulukortteja malleiksi. Materiaalit ovat olleet hyvin yksinkertaisia ja edullisia: valkoisia korttipohjia, eri värisiä kartonkeja ja papereita, tarroja, vesivärejä, rautalankaa. Arvokkain hankinta on ollut talviaiheinen skräppipakkaus, jonka ostin alennusmyynnistä joskus syksyllä. Ja tällaista jälkeä ollaan saatu aikaan:
 
Pohjana kaikissa on valkoinen korttipohja. Sinisellä akvarelliliidulla ja vedellä kuvioitua akvarellipaperia, jonka päällä kartonkilätkä ja tähtitarra tai askartelukuvio.
 Vesiväreillä kuvioitua akvarellipaperia, askartelukuvioita ja tarroja.
 Samoin vesiväreillä kuvioitua akvarellipaperia, tähtihaaraniittejä ja stanssattu kartonginpala.
 Vesiväreillä maalattua taivasta, lumihiutaleet valkoisella askartelumaalilla ja vanupuikolla. Pupu teki lennokkaita hiutaleita.
 Aaltokartonkia, tavallista kartonkia, kuvioitua akvarellipaperia ja tarroja.
 Aaltokartonkia, tavallista kartonkia, arkartelukuvioita ja rautalankaa.
 Stanssattua paperia ja tarroja. Stanssausalustan olen ostanut joskus jo kuukausia sitten alennusmyynnistä, se kuuluu ilmeisesti johonkin laitteeseen, jota en omista. Klemmarit ja nuuttauskynä toimivat hyvin.
 Paperinauhoja, stanssattua paperia ja virkattuja sydämiä. Sydämet laitoin takapuolelta teipillä kiinni, niin että ne on helppo irrottaa kortista parempaan käyttöön. (Tulipa tästä kuvasta kumman keltainen. Outoa.)
 Skräppipapereita ja askartelukuvioita.
 Stanssattua paperia ja kiiltokuva.
Pupun kanssa käytiin näitä tehdessä useammankin kerran tällainen keskustelu: minä:"Nyt se meni vähän vinoon. Oikaistaanko vai kuuluuko sen olla noin?" Pupu: "Sen kuuluu olla näin." Mitäs siinä sitten enempää. Jos se kuuluu vinoon, niin se kuuluu vinoon.

Joulumieltä etsimässä

$
0
0
Ilosilmukan jouluvalmistelut alkavat viimeistään alkusyksystä. Silloin alkaa joululahjoja kertyä pikkuhiljaa jemmaan. Samalla alkaa yleensä myös hidas ja pitkä laskeutuminen joulua kohti. Mieli rauhoittuu ja ajatus alkaa hapuilla hiljaa kohti joulun ydintä, hakeutuu pikkuista hämärää tallia kohti, kohti vaatimatonta seimeä, johon kerran syntyi maailman pelastus.
 
Tänä vuonna joulumieli on antanut odottaa itseään. Johtuuko lienee pitkästä ja märästä syksystä vai siitä, että lasten kasvamisen myötä elämä on käynyt kovin kiireiseksi, en osaa arvata. Koko ajan pitää olla menossa jonnekin, joku pitää hakea jostain ja toinen viedä. Joulukuun alkamisen myötä on onneksi saatu lunta ja pakkasta, lasten harrastukset alkavat jäädä joulutauolle ja ensimmäinen adventtikynttilä on poltettu. Ja jouluseimi on etsitty kaapista tupaan. Mieli alkaa kääntyä kohti joulun lämpöä ja rauhaa.
Joulukoristeita on sentään tuvan pöydällä kulhollinen, joulupalloja nimittäin.
Tämä läjä taitaa mennä pikkujoululahjoiksi, jotenkin en itse ole näistä niin innoissani. Hauska näitä palleroita on tosin tehdä. Parin pallon ajan kokeilin, ennen kuin löysin sopivan langan ja levennys- ja kavennustahdin. Kirjoneulemallit on omasta päästä ja Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia"-kirjasta.
Sain syksyllä äidiltä nipun pellavia. Edellisenä vuonna minulla oli pellavanippu aitassa käärittynä sanomalehtipaperiin. Kun availin paketti ottaakseni pellavat käyttöön, huomasin, että pellavat olivatkin jo käytössä: hiiret olivat nakerrelleet kaikki pellavien pompulat rikki.Tällä kertaa pellavat olivat ulkoeteisessä ja säästyivät tuholta.   
Maalasin pellavat spraymaalilla valkoisiksi ja ripottelin päälle vähän kimalletta. Tykkään!

Valoja ulos ja sisälle

$
0
0
Talven valkeus piristää mieltä kummasti. Kylällä talvi tuntuu pimeältä. Kirkkaat sähkövalot peittävät luonnon omat valot ja niiden valopiirin ulkopuolelle ei näe. Täällä maalla ei kaupungin valoja näy. Ulkona ei silti ole pimeää. Kuun ja tähtien valossa näkee kulkea pihassa ja pienen kynttilä valo riittää valaisemaan kuistin ympäristön. Vähän valoa onkin paljon.
 Ilosilmukalla on vanhassa navettarakennuksessa pihasauna. Kesällä pihasaunalle tulee vesi pumpulla läheisestä lähteestä, talvella vesi tuodaan paljulla vanhalla vesikelkalla. Kesäaikaan saunaa lämpiää viikoittain, talvella lämmittäminen on sen verran työläämpää, että Ilosilmukkakin tarvitsee hyvän syyn saunan lämmitykseen. Viikko sitten syy oli pikkujoulut, viime viikonloppuna saunan pesu. Jouluna lämmitetään tietenkin pihasaunaa.
 Pakkanen maalaa käytön kosteuden kuvioiksi ikkunaan. Toisessa ikkunassa höyheniä, toisesta tällainen näkymä pihalammelle.
 Ilosilmukalla on ollut jemmassa kaksi kaunismuotoista lampunvarjostimen kehikkoa. Jalkalamppu ei ollut turvallinen ja piti hävittää, mutta varjostimet laitoin talteen. Tässä kehikot on jo maalattu mustiksi. Lisäksi helmiä, rautalankaa ja pari valosarjaa.
 Pujotin helmet rautalankaan ja kieputin rautalangat kehikkoihin. Punaisia läpinäkyviä helmiä ja pieniä harmaita helmiä.
 Lopuksi vielä ledivalosarjat molempiin ja ikkunan eteen roikkumaan.
 Tähän malliin. Nyt minullakin on jouluvalot.

Kaitaliina

$
0
0
Tässä syksyllä Ilosilmukan piti saada pikaisesti napattua joku käsityö mukaan. Silloin oli työn alla näitä sydämiä, ja ne eivät oikein sovellu reissuneuleeksi. Ensimmäisenä käteen osui kerä punaista virkkauslankaa ja virkkuukoukku. Eikä tietenkään ollut aikaa etsiä ohjetta. Äidiltä perittyä pyyhepitsiä osaan tehdä ilman ohjettakin. Sillä tavalla punainen pitsiliina sai alkunsa.
 Päädyin lopulta tekemään kaksi reunapitsiä ja mallia soveltaen kaksi välipitsiä. Seuraavaksi piti keksiä punaisiin pitseihin sopiva kangas. Tämän verran kangasta täytyy löytyä tilkkuilijan varastosta, kauppaan en tämän takia lähtenyt. Aikani tilkkukankaita pengottuani meinasin jo luopua toivosta. Sitten muistin, että minulla on läjä vanhoja kirjailtuja tyynyliinoja jossain jemmassa. Minä jopa muistin, mihin olin tyynyliinat tallettanut. Tyynyliinakasasta löysin kaksi punaisilla kirjailuilla koristeltua. Sopii täydellisesti!
 Kahdesta tyynyliinasta tuli tietysti neljä kappaletta, joten jouduin tekemään vielä yhden välipitsin, jotta sain kaikki tyynyliinankappaleet menemään. Nimikoidut kappaleet laitoin keskelle ja nimikoimattomat päähän.
 Liinasta tuli lopulta reilusti kaksi metriä pitkä. Tällä mitalla käy tällaiselle normaalikokoiselle pöydälle mutta ei ole liian lyhyt meidän pitkälle tuvan pöydällekään. Sillä liinan päät eivät jää roikkumaan.
Välipitsin sovelsin tällaiseksi. Hyvin yksinkertainen malli, eikä täysin vastaa reunapitsiä, mutta en osannut parempaakaan keksiä. Liina pääsee koekäyttöön viikonloppuna, kun juhlitaan Pupun 5-vuotissyntymäpäiviä. Onnea Pupu!

Omaan käyttöön

$
0
0
Ilosilmukan joululahjapaja on jo urakkansa tehnyt tältä vuodelta. Tällä kertaa syntyi myös aika kasa joulukoristeita: sydämiä ja joulupalloja. Tuumasin, että nyt on aika tehdä välillä jotain ihan itselle.
Mitä pitää tehdä ensimmäisenä, kun saa uuden puhelimen?
 Suojapussukka puhelimelle, tietenkin! Lankana on raitaseiskaveikkaa, ja taisihan tässä mennä ihan melkein tunti illalla telkkua katsellessa. Halusin pussista napakan, koska se venyy kuitenkin käytössä. En ehkä ihan näin napakkaa kuitenkaan. Jos pussukka ei tästä pikapuoliin venähdä, taidan tehdä uuden.

Meilläpäin avattiin lähitori kylälle tässä joulun alla. Lähitorilta sain lopulta kauan himoitsemaani naapuritilan suomenlampaan lankaa. Yksi iso vyyhti punaoranssia halusi välttämättä tuubihuiviksi. Vyyhdissä ei ollut painoa, enkä punninnut, mutta hihaa pikkuisen ravistaen voisin sanoa, että vyyhti painoi 180 grammaa.
 Vähän aikaa etsiskelin taas valmista ohjetta, mutta tein lopulta omasta päästä. Huivi on tehty ainaoikeinneuleella niin, että kavensin toisessa reunassa ja lisäsin toisessa reunassa yhden silmukan joka toisella kerroksella. Näin sain värin vaihtumaan tuolla tavalla vinosti. Tykkään kovasti.
 Ensimmäisen version aloitin 6 mm:n puikoilla, isoimmilla, mitkä omistan. Huivista tuli liian jäykkä ja lankakin kului liian nopeasti. Purin pois ja kokeilin uudelleen anopilta lainatuilla 10 mm:n puikoilla. Ne olivat oikeastaan liian paksut tälle langalle, mutta tähän käyttöön ihan passelit. Neulepinnasta tuli harvaa ja notkeaa. Juuri sopivaa tällaiseksi huiviksi. Vyyhdistä riitti n. 30 cm leveään ja 150 cm pitkään kaitaleeseen.
Näiden pikkuneuleiden jälkeen aloitin ihan omaksi huvikseni kirjoneulesukkia. Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuvioneuletta" -kirja on neulenurkkauksessa apuna ja inspiraationa. Ja lankavärejä piti käydä jo tänä aamuna hakemassa lisää. En meinannut malttaa mennä illalla nukkumaan, kun oli niin hauskaa tämän sukan kanssa. Voimavärejä ja kauniita kuviota!

Hyvää joulua!

$
0
0
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky,
että kaikki maailma oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista,
ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin,
jonka nimi on Beetlehem,
hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua verolle pantavaksi
Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan, esikoisensa,
ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
 
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
 
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
 
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen,
niin nämä puhuivat toisillensa:
"Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät
 
Marian
ja Joosefin
ja lapsen, joka makasi seimessä.
 
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan,
joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
 
Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
 
Ja paimenet palasivat
kiittäen
ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet,
sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
Luuk. 2:1-20
Oikein ihanaa, siunattua joulunaikaa Sinulle!

Lintuja, peittoja ja sukkia

$
0
0
Pujotin kokeeksi syksyllä, omena-aikaan, omenaliuttuja rautalankaan kuivumaan. Omenapötkö kuivui huoneenlämmössä hitaasti, kokonaan kuivuminen kesti pari viikkoa. Sen jälkeenkin pötkö sai roikkua paikoillaan, taisi vähän unohtua.
 Tällaiselta pötkö näytti joulun alla, kun lopulta otin sen pois kuivumasta. Juu, on varmasti ehtinyt kuivua tarpeeksi kauan.
 Kiepautin pötkön rautalangallaan kiepiksi ja vein sen roikkumaan vanhaan omenapuuhun lintulautojen ja lyhteiden viereen. Viime talvena tällainen omenakranssi päätyi muutamassa viikossa parempiin suihin. Pihapiirissä pyöriville närhille tuntui ainakin kelpaavan.
 Närhien lisäksi lintupuussa viihtyvät erilaiset tiaiset, keltasirkut ja punatulkut. Punatulkuista tykkään! Ne tuntuvat tänä vuonna olevan vähemmän arkoja kuin aikaisemmin. Viitsivät lennähtää maasta vain omenapuun oksille, kun pihassa kuljetaan. Ilosilmukan joululinnut.
 Joulun aikaan pihapiirissä nähtiin harvinaisempiakin vieraita, kun pihakoivuihin pelmahti teeriparvi. Isäntä jo haikaili asetta, mutta sellaista ei meiltä löydy.
 Ilosilmukan mummu nukkui pois elokuussa. Äiti otti talteen mummun jäämistöstä tilkkutöihin sopivat vaatteet ja muut tekstiilit. Niistä leikattiin urakalla suikaleita, jotka ommeltiin pitkiksi kaistaleiksi ja edelleen blokeiksi. Minulle jäi blokkeja yhden torkkupeiton verran. Joulunpyhinä oli aikaa yhdistää blokit peitoksi ja ommella peitto muutenkin valmiiksi.
 Peitossa on käytetty ainakin vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja ja nenäliinoja. Äiti ompeli peittoja useampia, tilkkuja taisi riittää yhteensä kuuteen peittoon.
 Ruskearuudullinen kangas on leikattu flanellilakanasta ja sitä on myös peiton vuorina. Laitoin peiton täytteeksi fleecepeiton. Muistopeitosta tuli mukavan lämmin ja notkea. Yhden blokin koko on 20x20 cm ja koko peiton 150x130 cm.

Nämä hassut kirjoneulesukat tein ihan omaksi ilokseni. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta.
 Varren takapuolelle tein tuollaisen viiden silmukan levyisen "sauman". Sauman ansiosta pystyin kaventamaan sukan vartta välittämättä kirjoneuleen mallikerran silmukkamäärästä. Kirjoneule loppuu aina symmetrisesti sauman molempiin laitoihin. Ja tykkään, että tällainen sauma on kivan näköinen.
Kirjoneuleita on tulossa lisää, nyt tuntuu olevan niiden aika. Mitään välttämätöntä tarvista ei nyt ole, saan tehdä vaihteeksi ihan sitä, mitä huvittaa!

Yksi, kaksi... viisi paria lapasia

$
0
0
Pojan jokajouluinen lahjapossu näytti tänä vuonna tältä. Sillipurkki mallaa kokoa possun vieressä. 
 Possun malli on omasta päästä. Alapäästä aloitin ja päälaelle lopetin. Kärsän ja korvat neuloin, silmät ja suun virkkasin. Kärsään leikkasin tyhjän muovipullon suorasta kyljestä kiekon pitämään kärsän pään litteänä.

Kirjoneulepuolella homma meinaa karata lapasesta. Lasten lapasia on nimittäin syntynyt jo melko monet. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".
 Vaaleanpuna-harmaat tytölle ja musta-harmaa-ruskeat pojalle.
 Puna-kelta-mustat tytölle.
 Sitten vähän pienemmät. Näitä olen ajatellut yksivuotiaalle.
 Hännänhuippuna pikkuruiset vauvan lapaset. Vauva asustaa vielä masussa useamman viikon ajan, mutta en malttanut olla tekemättä <3 lapaset="lapaset" muut="muut" nallesta.="nallesta." nbsp="nbsp" on="on" p="p" tehty="tehty" vauvan="vauvan" woolista="woolista">
 Tässä koko potretti. Näitä on ollut kyllä hauska tehdä. Harmi vaan, nyt alkaa olla suvun pikkuväki lapastettu. Tipun lapaset ovat seuraavana vuorossa, mutta ne ovat jo vähän isompaa kokoa ja kirjoneuleen Tipu on suunnitellut itse.
Innostuin taas vaihteeksi askartelemaan. Olen joskus laittanut jemmaan kivan, magneeteilla sulkeutuvan laatikon. Mitähän lie mainoksia siinä aikoinaan tullut. Päällystin laatikon vanhan kirjan sivuista revityillä kappaleilla. Kirjan ostin joskus pari vuotta sitten kirppikseltä 20 sentillä askartelumateriaaliksi. Valitsin sen kaikista kellastuneimman.
Kiinnitin paperikappaleet vedellä ohennetulla Erikeeperillä serviettitekniikalla. Päällystyksen kuivuttua sivelin samaa lientä vielä kerroksen rasian pintaan. Rasian kanteen tein paperinarua parista kirjan sivusta kiertämällä kapeaa suikaletta kierteelle. Tuputin vähän mustaa leimasinväriä rasian reunoihin patinaksi, samaa laitoin myös paperinarukiemuroiden päälle.
Tein kanteen myös kolme ruusua uusimman Taikalehden ohjeella. Kiva, helppo ohje ja ruusuista tulee sieviä. Lehdessä ruusut oli tehty valkoisesta kopiopaperista ja niitä oli sitten värjätty leimasinvärillä eri värisiksi. Minä käytin kirjan sivuja ja mustaa väriä. Koristeet kiinnitin kuumaliimalla rasian kanteen. 3>

Heppalapaset ja rasia

$
0
0
Puikoiltani ilmaantui vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa Tipulle. Tipu itse suunnitteli heppakirjoneuleen ja sanoi, että niiden lisäksi pitäisi saada sydämiä. Myös värit on tyttö valinnut itse. Nyt näkyy olevan vaihteeksi vaaleanpunainen kausi. 
 Neuloin lapaset vaaleanpunaisella ja mustalla, valkoiset osat lisäsin myöhemmin silmukoita jäljittelemällä. Heppakirjoneuleen kanssa sain kyllä kiertää langanjuoksuja toisiinsa oikein urakalla.
 Päällystin vanhan puhelinlaatikon ensin valkoisella kopiopaperilla, sen jälkeen tein tilkkupinnan lautasliinoista leikatuista neliöistä. Lopuksi vedin pintaan vielä kerroksen valkolakkaa. Lakkoja ja maaleja löytyy meiltä ihan mukavasti varastosta raksan jäljiltä. Pintaan liimasin vielä Hello Kitty -tarran.
Tipu oli jo omimassa rasiaa, olen kuulemma luvannut hänelle sen rasian, johon liimaan tuon tarran. Voi ollakin, en yhtään muista. Tyttö saa rasian kyllä, mutta ei ihan vielä.

Ilosilmukan rakennusinsinöörin opinnot alkavat olla valmiina. Kaikki suoritukset on tehty, odottelen vielä byrokratian rattaiden pyörähtämistä. Todistus tulee päivätyksi tälle kuulle. Myös talo alkaa olla valmiina, lopputarkastus tuli pidettyä viime viikolla. Talo ja opiskelu alkoivat ja loppuivat liki samaan aikaan. Nyt on vähän outo olo: mitäs sitten?

Lapaset

$
0
0
En nyt tunnu pääsevän eroon lapasista. Aloittelin jo ihan toista työtä, nimittäin liivihametunikajutskaa Pupulle, mutta sen kohtalo oli surkea: ensin laskin silmukkamäärän väärin ja jouduin purkamaan koko homman. Sen jälkeen tuumasin, että vaikka silmukoita oli oikea määrä, leveys on väärä ja purin taas. Aloitin uudelleen uudella silmukkamäärällä ja neuloin taas, kunnes vaate oli tarpeeksi pitkällä sovitettavaksi ja huomasin, että leveys on edelleen väärä.  Tässä vaiheessa kyllästyin koko hommaan ja purin pois. Näin aina välillä käy, kun teen juttuja omasta päästä ja suunnittelen yleensä siinä tekemisen myötä. Toisaalta, ei tämä ole niin vakavaa. Langoille löytyy varmasti jotain muuta käyttöä jossain vaiheessa, enkä osaa harmitella hukkaan mennyttä aikaakaan. Neulominen kun on enemmän hupia kuin työtä. 
Päädyin sitten lopulta tekemään vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa naisten kokoa. Tämäkin kirjoneulemalli on Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Aika monta mallia olen jo kokeillut, mutta kyllä tuossa kirjassa vielä tekemistä riittää. Tähän parin tein tuollaisen tylpän kärjen. Aika mukavantuntuinen kärki. Lasten lapasiin olen tehtyn peukalon apulankaa käyttäen ja ilman kirjoneuletta. Tällä kertaa tein kiilapeukalon kirjoneuleena. Kiilapeukalo on hölmön näköinen, jos kirjoneule päättyy siihen mihin kiilakin. Peukalon teko kirjoneuleena muistutti heti mieleen, miksi olen pyrkinyt tekemään peukalon yksivärisenä. En tykkää. Kolmella puikolla ja pienellä silmukkamäärällä jo kolmen silmukan mittainen langanjuoksu tahtoo vetää ikävästi.

Kisalapaset

$
0
0
En päässyt vieläkään eroon lapasista ja Eeva Haaviston kirjoneuleista. Nämä lapaset olen tehnyt kutakuinkin ohjeen mukaan. Silmukkamäärää lisäsin vähän ja kerrosmäärää vähensin. Tämä pari tulee omaan käyttöön ja näillä mitoilla on minun pikku kätösiin sopiva. Peukalo on yksivärinen ja ilman kiilaa. Tähän malliin ei minusta kiilapeukalo sovi. Tein toisen lapasen peilikuvaksi. Tykkään lujaa! (Tipu ei tykkää, ja avoimena lapsena muisti myös sanoa sen.)
Mihin minä sitten lapasia tarvitsen? Meiltä kun ei pääse oikein mihinkään ilman omaa autoa, autolla ajaminen on hankalaa lapaset kädessä, kun ote ratista ei oikein pidä ja jos ulkoilemaan lähdetään, minusta reilut rukkaset on paremmat. Olen lähdössä pariksi viikoksi reissuun, nimittäin tänne:
Pyeongchang 2013
Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa on Special Olympics talvimaailmankisat ja Ilosilmukka lähtee kannustusjoukkoihin! Keksin yhtäkkiä, että tuolla reissussa tarvitsen välttämättä uusia, kauniita, suomalaiskansallisia kirjoneulelapasia. Isäntä jää pitämään kotilinnoitusta pystyssä pariksi viikoksi yksin, joten tiedossa on molemmille rajojen rikkomista ja uusia kokemuksia. Ja kun palaan, olenkin sitten ihan virallisesti rakennusinsinööri ja täten lopetan - ainakin toistaiseksi - postaamisen tunnisteella "opiskelu".

Kotona taas

$
0
0
Ilosilmukka on palannut kotiin. Reissu meni mukavasti, tuli nähtyä uusia paikkoja ja ihmisiä sekä maisteltua uusia ruokia. Ainoa kehno puoli oli urheilijoiden porukoissa mellastanut vatsapöpö, jonka takia yhdeltä jos toiselta jäi suorituksia väliin. Tässäpä teillekin terveisiä Etelä-Koreasta!
 Ilosilmukka ja olympiatuli. Samoissa maisemissa PyeongChangissa pidetään talviolympialaiset 2018.
Kisarinteet odottavat laskijoita. Alppihiihtäjien suorituspaikat olivat YongPyongissa, joka oli käsittääkseni Etelä-Korean suurin laskettelukeskus. Rinteitä muuten riitti! Kuvan vasemmassa reunassa, tuolla toisessa rinteessä, näkyy "Advanced"-tason kisarinne, tässä lähempänä, telttojen takana "Intermediate"- ja "Beginner"-rinteet.
 Kisalaskujen välissä käytiin gondolihissillä Dragon Peak -nimisellä huipulla. Huippu kohoaa liki puolentoista kilometrin korkeuteen. Taustalla näkyy meri!
 Rakennuspuolen ihmisenä nautin kovasti vierailusta tähän ikivanhaan aateliskartanoon. Perinteinen arkkitehtuuri - ja miksein nykyinenkin - on niin kovin erilaista kuin meillä.
Kulttuurielämuksiäkin kisayleisölle oli tarjolla. Tässä perinteistä viuhkatanssia.

Seuraavalla kerralla puhutaan sitten enemmän käsitöistä!

Sukkia ja lapasia

$
0
0
Etelä-Koreassa aloittamani Esther-sukat valmistuivat pari päivää kotiinpaluun jälkeen. Lankana on Novitan uusi Pikkusisko. Ihan kiva lanka, mukavan ohut, mutta värikartta ei ole minun mieleeni. Kartalta löytyy mustan, valkoisen, harmaan ja vaaleanruskean lisäksi vain pari pastelliväriä. Vaaleanvihreä oli ainoa väri, jonka jotenkin pystyin kelpuuttamaan.
 Esther-malli on Ravelrystä. Alla vielä kuva mallineuleesta. Kaunis malli, kiva tehdä vaikka koreankielistä telkkariohjelmaa katsoessa. Kierrettyjen silmukoiden takia mallineuletta tehdessä oli oltava sen verran tarkkana, että kovin jänniä filmejä ei näiden kanssa viitsi katsoa.
 Sain jouluna pari kiekkoa unelmaisen pehmeää suomenlampaan hahtuvalankaa. Kiekkojen värit eivät oikein ole minulle mieleen (juu, olen nirso värien suhteen) ja olen koittanut keksiä, mihin hahtuvat työntäisin. Sain melkein puolet vihreästä kiekosta menemään lasten Lovikka-lapasiin.
 Ylempi, isompi pari sopii suunnilleen eskarilaiselle, alemman, pikkuisen lapasparin vieressä näkyy se isompi pari. Lapasosaa harjasin vähän pörröisemmäksi. Lapaset on tehty kaksinkertaisesta hahtuvasta, pienemmät 4,5 mm:n puikolla ja isommat 5 mm:n. Isompi oli parempi.
En ole täysin tyytyväinen kirjontakoristeluihin. Toisaalta, nämä ovat ensimmäiset tekemäni Lovikka-lapaset, niin että menköön harjoittelun piikkiin. Seuraavalla kerralla tulee sitten parempia. Jäljellä olisi vielä iso kiekko harmaata ja reilu puolikiekkoa vihreää. Mitäs niistä? Lisää Lovikka-lapasia?

Tyttöritari

$
0
0
Pupu löysi kaapista varrastikun. Sellaisen kolmisenkymmentä senttiä pitkän puisen. Tyttö keksi heti, että tikusta tulisi hieno miekka. Mitäpä siinä sitten muuta, kaiveltiin lisäksi kartonkia, askartelufoliota ja tekotimantteja. Käyteltiin lisäksi vähän saksia ja kuumaliimaa. Miekasta tuli niin mieluinen, että Pupu kulki sen kanssa koko illan ja seuraavan aamun. Seuraavaksi miekalle piti tehdä tuppi ja päähän kypärä. Tuppi oli helppo, kypärä vaati jo hieman suunnittelua. Ja jotta varustus olisi täydellinen, Pupu pyysi vielä kilpeä.
Tämän varustuksen kanssa onkin sitten kuljettu viime päivät hyvin ahkerasti. Tipu on tehnyt miekkoja ja kilpiä myös Pupun lempileluille. Ritarin varusteet on tehty hyvin nopeasti, jopa huolimattomasti, mutta Pupulle ne ovat tärkeitä. Ei näiden kanssa kannattanut jäädä nysväämään yksityiskohtien kanssa, tärkeämpää oli saada nopeasti valmista ja varusteet käyttöön.

Minä nautin suunnattomasti, kun pikku tyttö leikkii innoissaan ritarinvarusteillaan. Ritarileikit ovat jotain, minkä tyttö on keksinyt ihan itse. Tipu ja Poika eivät ole niihin mallia antaneet, eikä hoidossakaan ole niitä leikitty. Pupulla on mielikuvitusta ja voimaa leikkiä sitä, mitä haluaa riippumatta siitä, mitä muut leikkivät. Onneksi ei ole pakko olla prinsessa, voi olla myös ritari, jos niin haluaa!

Jakkaran uusi kuosi

$
0
0
Tipu rakastaa askartelemista ja ompelua. Kiinnostus lankatöihin tosin antaa vielä odottaa itseään. "ÄITI"-kirjaimet sain Tipulta joululahjaksi. Tipu oli oikein ylpeä, kun oli keksinyt näin hyvän idean ja osannut toteuttaa sen itse. Nyt sain viimein aikaiseksi ripustaa kirjaimet esille keittiöön hantuukinaulakon eteen. Siinä ne nyt saavat killua piristämässä keittiötä ja päivää.
Ilosilmukan valmistumisstressi alkaa vissiin pikku hiljaa hellittää. Tai sitten kyseessä on lisääntyvän valon sivuvaikutus. Sormia on alkanut syyhyttää kummasti. Tekisi mieli kaivella kehruut esille tai ruveta rapsuttelemaan vanhoja kalusteita. Ensiavuksi kävin hakemassa aitasta pienen jakkaran käsittelyyn.
 Jakkata on aika hauskan mallinen, mutta ehdottomasti korjauksen tarpeessa. Neljän pultin irroituksen jälkeen jakkara purkautui nätisti osiin. Simppelit jalat hioin puhtaaksi lakasta ja istuimesta irroitin keinonahkaisen (=muovisen) päällisen. Vaahtomuovipehmuste oli liimattu kiinni ja sen verran siistissä kunnossa, että en viitsinyt lähteä repimään sitä irti.
Öljysin jalat Pupun kanssa, tällä kertaa jätin maalin käyttämättä. Istuimeen laitoin kerroksen vanulevyä ja uuden kankaan. Hauska, päärynäkuvioinen kangas on tilkkulaatikosta. Se lienee jonkun vanha verho.
Sitten vain pultit uudelleen kiinni ja jakkara on taas valmis käyttöön. Jakkara käy istuimeksi tai jalkajakkaraksi. Pupun hämppy-hämähäkki halusi välttämättä päästä mukaan kuvaan. Jakkara oli kiva pikku projekti. Aikaa koko hommaan meni ehkä reilu tunti. Olisi sen voinut tyhmemminkin käyttää.
Neulepuolelta esiteltävää on vähän. Vain yhdet pienet kirjoneulelapaset. Muutakin on tehtynä, mm. parit pyyhepitsit odottavat ompelua kiinni pyyhkeisiin. Jospa yrittäisin ensin ommella ne ja sitten vasta kuvata.
Nyt on vähän sellainen kumma vaihe: joulu meni ja ihan vielä en viitsisi ruveta tekemään lahjoja ensi jouluksi ja tälle talvelle tarvittavat sukat, lapaset, kaulahuivit ja pipot on jo tehty. Mitään pakollista tehtävää ei juuri nyt ole. Harkitsen jo kirjoneuletakin aloittamista. Saisi kerrankin tehdä kirjoneuletta oikein antaumuksella. Saas nähdä nyt, mitä tästä tulee.

Askarteluja

$
0
0
Olin reipas ja ompelin edellisessä postauksessa mainitsemani pyyhepitsit paikoilleen. Homma meni niin, että sain jouluna kaksi samanlaista harmaata kylpypyyhettä. Pyyhkeisiin piti saada joku merkki, josta tietää, mikä on kenen pyyhe. Nyt pyyhkeet erottaa toisistaan. Ja ei kun käyttöön!
Edellinen annos syttyruusuja on valmistunut lokakuussa. Se satsi loppui jo tämän vuoden alussa, nyt sain aikaiseksi tehdä lisää ruusuja.
 Mitähän tässä olisi, kolme- tai neljäkymmentä. Pupun kanssa tehtiin yhdessä, yllättävän näppärästi viisivuotias näitä pyöritteli. Ruusuthan on kasattu kananmunakennoista ja kasteltu sitten steariiniin. Sytyt toimivat aivan loistavasti ja puulämmitteisessä talossa syttyjä tarvitaan aina.
Kammarissa majaileva hienosteleva nukkeneiti sai näin kevään kynnyksellä pitsimekkonsa päälle neulotun takin. Ja tyylin täydentää tietenkin neulottu baskeri.
Vyötärölle ompelin punaisen silkkinauhan ja selkään rusetin. Tipu tykkää! Ehkä yhdeksänvuotias jo osaa nukkeneitiä vähän pukeakin.

Untuva-vauvanpeitto

$
0
0
Ostin joulun alla lähitorilta lähitilan lampaiden villasta tehtyä hahtuvalankaa kauniin violetin sävyiseksi liukuvärjättynä. Tämä suomenlampaan hahtuva on todella pehmeää ja lämmintä. Neuloin hahtuvasta peiton suvun uudelle tulokkaalle. Tämä peitto ei varmasti tunnu karkealta edes vauvan herkällä iholla.
 
Etsiskelin peittoon sopivaa mallia, mutta mieleista ei sattunut eteen. Mitään kovin monimutkaista pitsimallia en halunnut hahtuvasta edes yrittää. Toisaalta halusin, että peitossa ei olisi selkeää oikeaa ja nurjaa puolta. Ja vielä jos mallissa olisi minimaalisesti luotavia ja pääteltäviä silmukoita, se oli suuri etu. Mistä lie alitajunnan syövereistä tuo malli putkahtanut, yöllä herätessä se tuli mieleen.

Peiton koko lienee jotain 70 x 85 cm ja puikot olivat muistaakseni 4,5 mm. Peitto oli hauska tehdä ja liukuvärjätyn langan värivaihtelut pääsevät hyvin esiin. Annoin peitolle nimeksi "Untuva".
 En saanut ihan kaikkea hahtuvaa menemään peittoon. Lopusta virkkasin kaksinkertaisena tällaisen astian.

Tyrkkäsin astian huopumaan pyykinpesukoneseen muun pyykin sekaan, sen jälkeen kevyt pingotus sopivan kokoisen peltipurkin päälle ja ulkopinnan harjaus pörröiseksi.
Olen ihaillut toisten onteloneule-tekniikalla tekemiä töitä. Tekniikan perusteet toki olivat tuttuja minullekin, mutta en ollut tullut koskaan kokeilleeksi. Sydän-lappu on ensimmäinen kokeilu ja olen siihen varsin tyytyväinen. Toinen puoli:
Ja toinen puoli:
Muotopuolihan tuo sydän on, ja joitain virheitäkin tuli tehtyä, mutta tekniikka tuli tutuksi. Onteloneuleessa vältytään kirjoneuleessa kiusana olevilta nurjan puolen langanjuoksuilta, myöskään kirjoneuleelle ominaista kasaan vetämistä ei ole. Tekniikka ei ole vaikea, tosin tarkkuutta se vaatii ja on melko työläs. Etuna on paksu, molemmilta puolilta edustava neule. Tekniikan käyttömahdollisuudet ovat tosin rajalliset, työläänä sitä ei kannata käyttää, jos neuleen molemmat puolet eivät ole näkyvillä. Kääntöpipo, -lapaset, ehkä jopa kääntöliivi voisivat olla asiallisia, ja kovin kauniita ja paksuja pannulappuja näin saisi tehtyä. Kaulaliinaakin ehkä, mutta siitä tulisi kyllä aika paksu ja jäykkä. Näin neulotusta peitosta tulisi aivan ihana ja lämmin, mutta työmäärä olisi melkoinen. Kiinnostava tekniikka joka tapauksessa. Saas nähdä nyt.
Viewing all 72 articles
Browse latest View live